Nyt en jaksa satuilla enempiä ni käyn nopee tällei faktat viikonlopusta:
'
Perjantaina ei ollut mitään ihmeellistä, sää ei ollut kauheen erikoinen ni rannallekaan ei kantsinu mennä. Mä suoritin kyl mun leijalautakurssin loppuun jee! Nyt voin mennä ite, kuhan uskallan vaa ;/ ..
Muutettiin kans uuteen kämpään, tällä kertaa viereiseen taloon. Tääkin on ihan kiva, paitsi nyt meil on taas sälekaihdinlattia :( (joka muuten sortu pikkasen sohvan alta, ku istuttiin kaikki sohval yks ilta!) Tää on samantyylinen kuin meijän ihan eka kämppä, eli sellanen avonainen alakerta, mut tää on isompi, ja täällä on kivemmat makkarit ja tähän mennes isoin loungealue eli chillausmesta, mut ei auringonottopartsia. :(
Ekana yönä kävi jotain tosi hullua! Istuttiin yhessä iltaa ja kateltii leffaa, kun yht'äkkii, siis kirjamellisesti jossai viidessä sekunnissa, merelt tuli iha hullu taifuuni! Sähköt katkes, salamoi ja ukkosti sikana ja vettä satoi vaakatasossa! Oltii ihan varmoja, et kohta meijä bambuparveke repeytyy irti.. Mut ei siinä sitte käynykkää pahemmin :)
Täs talossa on muuten tähän mennes löytyny kaheksan torakkaa, me nähtiin yks ja Mellu ja Miko on tavannu seittämän :D Tää on ollu vähä aikaa käyttämättä ni sekin ehkä selittää..
Lauantai oliki sit mielenkiintosempi päivä. Tuulta ei ollu, joten nukuttiin tosi pitkään (mä tosin taas heräsin ennen yheksää, muut koisas viel puoleenpäivään) ja lähettiin Whitelle syömään ja kokeilee vihdoin sitä flyfishiä. Saatiin diili 450 pesoo, eli ei ihan ylletty siihen mihin yritettiin, alle 400.. Mut hitto et alko jännittää toi! Mä olin ihan kakat housussa, et miten mä selviin, ku kaikki pelotteli et toi ois tosi raju. Ja niinhän se sit olikin.
Meijät vietiin eka veneellä jonnekki dockille merelle, mist lähti kaikki vesijetit ja muut tollaset, ja sielt lähti myös meijän lentokalakyyti. Se oli sellanen kolmen banaanin yhdistelmä, jota sit moottorivene veti perässä. Huh sitä menoo! Se vene veti meitä pari kierrosta kovaa perässä, ja se oli niin hulluu ku se hökkeli nous pystysuoraan! Mä odotin et se sillei pomppis niiku delfiini vedes mut tää vaa meni sillei pystysuoras ja välil pomppas laineissa. Siinä oli ihan hullunvaikeeta pitää kiinni! Mä olin ainoo, joka ei tippunu kertaakaa veteen :D Oli aika kreisii ku yks kerrallaa kaikki putos mun ympäriltä, ja ekal kerral olin iha et mitä mun pitää tehä, hyppäänks mäki noiden perään :D Olin vissii aika hysteerine ku se venekuski oli mulle "miss, are you okay?" Mä vaa siihen et JOOOOOOOO, whatta hell happened!! Mä oisin salee aika kova sellases rodeobull-laittees..;)
Tost tuli kyl iha jees adrenaliinipaukut :D Kaikki vaa hymyili ku pikkuskidit ja oltais oltu valmiit menee uudestaanki!
Tänään kans ollu tällei chilli päivä, oltii Henrin kans leijaa aamul mut ei oikee ottanu tuulta alleen sekään homma niin sanotusti, mulla meni vaa pannu jumiin kun tuuli oli heikko ja en ollu tottunu Henrin kamoihin..
Sori jos ei nää jutut oo enää nii mahdottoman mielenkiintosii, mut tääl on oikeesti vaan niin rentoo vaan olla, ihan vaa perus lagitus on kivaa, tai joku rannalla käyminen, uiminen ja snorklaus, uusien ruokamestojen skouttaaminen...
Vaikka Philippiinit on periaatteessa kehitysmaa, niin täällä sitä eroa ei tunne samalla tavalla kuin muissa vastaavissa maissa. Mulle on ainakin tullut täällä kaikista vähiten kultuurishokki vastaan, eikä tuu sellasta perus out-of-place tunnetta, kun on pidempään jossain toisessa kulttuurissa. Voisin niin kuvitella viettäväni vaikka kaikki tulevat lomani täällä. Me love this place, big time. Ja must tuntuu, et muutkin on aika samoilla linjoilla mun kanssa ;)
Seuraavaks annankin kynäniekan paikan M&M:ssille, aka Mellu ja Miko, jotka saavat kertoa oman versionsa fiiliksistä ja mestoista yy äm äs. Varautukaa kunnon pensselöintiin sitten. ;D
The podium is yours.
Aloitin tämän matkapäiväkirjan, jotta kaikki te uteliaat/ylihuolehtivat/muuten vain kiinnostuneet tutut, kummit, kaimat ym. naapurinkoiranulkoiluttajat voitte seurata meidän seikkailuretkeä ja pysyä suht ajan tasalla, sekä tietysti näin saa myös kätevästi säilöttyä muistoja itseäkin varten;)
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
perjantai 28. lokakuuta 2011
Alkaa olla oikeesti tosi vaikeeta kirjottaa tällein takautuvasti, kun päivät jotenkin sulautuu yhteen ja on tosi vaikee erottaa jälkikäteen et mitähän tuli tehtyä milloinkin.. Nytkin mietin tässä kokonaiset viis minuuttia et mitä tein toissapäivänä kunnes tajusin et kirjotinki siitä jo.. ooho..
Mut joo eilisestä, en harmikseni päässy lautailemaan ollenkaan vaikka ois pitäny olla ihan hullut tuulet (14-17 knots) mut sit ei ollu senkää vertaa et ois pystyny ollenkaa vetää. Big bummer, pelkään et mä unohdan sen mitä oon jo oppinu, jos en pääse harjottelee.. Aamulla siis kävin rannalla ja koska ei ollu tunteja ni kattelin vaa jotain opetusvideoo, josta oli selostus hävinny :D Hyödyllinen video siis.. Mellu ja Miko heräs tänään vasta 12 (mikä on niin outoo, ku ite nousee siinä 7 jälkeen :)) eli lähettiin vast puol kahden aikaan White beachille ja tekee jotain.
Whitella uitiin ja arskattiin vähän, sit yritettiin saada hyvää diiliä flyfishingistä eli sellasest patjasta, jota vedetään veneen peräs ja sit sen pitäs pomppii aika korkeelle.. Tavoite oli saada kyseinen ride 300 pesoon, mut pitkän neuvottelun jälkeen ison biitsimyyjäjoukon kanssa saatiin hinta vaan 400 pesoon per hlö. Ja koska ollaan niin ylpeitä, ei voitu ottaa, satanen eli melkeen 2 euroo liikaa. :D Ja tosi rasittavaa ku ne kokoajan tarjos kaikkee muuta, erityisesti sunset sailingia (missä Mellu ja Miko oli muuten ollu edellisenä päivänä). Käytiin välis nopee Hungry Monkeyssa syömässä (muuten tosi hyvä low budjet ruokamesta, jotka tekee parhaat smoothiet), ja sit yritettiin kysellä vähän muualtakin hintoi, mut kaikki sano et 600 per hlö, joten päätettiin ettii nää samat häiskät ja kysyy natsaaks 400 vielki. Löydettiin yks niistä jäbistä, sit se vei meijät toiseen päähän rantaa mistä kaikki botskit yms lähti, mut koju oli jo mennyt kiinni. Sit se vielä kaupitteli sitä sailingia, ja koska M&M'sit (Mellu&Miko :D) oli tykänny, ni aateltii et okei mennää, vaik se pyyski 800 pesoo siitä. Ride oli muuten ihan jees, paitsi et me lähettiin nii myöhään et se sunset sailing oli enemmänki aftersun sailing, ku se saakeli laski 3 minuuttii siitä ku päästiin veneen kyytiin.. Mentiin aika pitkälle veteen, ja siel oli iha hullui aaltoi välil, yhes vaihees se puoli mis me oltiin Henrin kans meni kokonaa veden alle ja se raukka kastu ihan kokonaa. :D Mut onneks pelastin kameran.
Paras juttu tuleekin ton retken lopussa, kun me mentiin rantaan jo 40 min jälkeen, kun ton piti kuitenkin kestää kokonaisen tunnin. Mutta meijän kaks crewmemberii sanoi, että se maalla ollut äijä oli maksanu niille vaan 500 pesoo, eli ottanu kusipää välistä sen 300! Arvaatte varmaan paljon kaikilla kiehu, ku me ensinnäki maksettiin tosta jo enemmän ku oltais haluttu (tutustuttiin yhteen pikkupoikaan rannalla, joka ois vieny meijät sen botskilla 500 pesoo), sit se onki tollai lyhyempi reissu, eikä tos paljoo auringon laskuukaa nähty, ja sit tää yks "#"@€%?!!# vetää viel välistä.. Arvasin taas, et on hämärää ku se vaati maksua etukäteen, mut meil oli vähä kiire tohon auringon laskuun, ni en viittiny tunkee väliin ja alkaa säätää ku Henri makso. Eli taas yksi oppitunti lisää; älä maksa mistään etukäteen. Ja tähän vois melkee lisää senki et jos haluut jotain niin älä ota ekaa vastaantulevaa, jossain on aina halvemmalla (esimerkkinä meijän snorkkelit makso 25€ ja ne ois saanu scubashopista kolmasosalla *peukku*).
Mut ei jaksanu liikaa murehtia, meni jo, what's done is done ja aina voidaan ettii toi paskanaama käsiimme ja leipoo sitä vähän, jos se ei palauta rahoja tai anna sitä flyfishingiä halvalla :D
Sitten aateltiin mennä syömään loppujenkin hermojen repeytymisen ehkäisemiseksi. Mentiin H:n kaa syömään siihen kalliimpaan buffaan, johon olin himoinnu jo pari päivää, ja M&M meni himbeen. Toi buffa oli musta ihan oki, mä tykkäsin tästä enemmän mut henri kaipas edellisen buffan merenelävii, joten se ei niinkää tykänny.
Paluumatkalla nähtiin muuten joku Horrorhouse juttu, se vois olla ika cool.Tääl on ihan kohta Halloween, ja sitä vissii juhlitaan aika kivasti. Hauska olla kerranki juhlimas kunnolla jotain tommost jenkkiholidayta (en kyl tiiä onkse holiday?), vois vaikka hankkii jonku kostyyminkin ;)
Hey ho, sailor!
Mut joo eilisestä, en harmikseni päässy lautailemaan ollenkaan vaikka ois pitäny olla ihan hullut tuulet (14-17 knots) mut sit ei ollu senkää vertaa et ois pystyny ollenkaa vetää. Big bummer, pelkään et mä unohdan sen mitä oon jo oppinu, jos en pääse harjottelee.. Aamulla siis kävin rannalla ja koska ei ollu tunteja ni kattelin vaa jotain opetusvideoo, josta oli selostus hävinny :D Hyödyllinen video siis.. Mellu ja Miko heräs tänään vasta 12 (mikä on niin outoo, ku ite nousee siinä 7 jälkeen :)) eli lähettiin vast puol kahden aikaan White beachille ja tekee jotain.
Whitella uitiin ja arskattiin vähän, sit yritettiin saada hyvää diiliä flyfishingistä eli sellasest patjasta, jota vedetään veneen peräs ja sit sen pitäs pomppii aika korkeelle.. Tavoite oli saada kyseinen ride 300 pesoon, mut pitkän neuvottelun jälkeen ison biitsimyyjäjoukon kanssa saatiin hinta vaan 400 pesoon per hlö. Ja koska ollaan niin ylpeitä, ei voitu ottaa, satanen eli melkeen 2 euroo liikaa. :D Ja tosi rasittavaa ku ne kokoajan tarjos kaikkee muuta, erityisesti sunset sailingia (missä Mellu ja Miko oli muuten ollu edellisenä päivänä). Käytiin välis nopee Hungry Monkeyssa syömässä (muuten tosi hyvä low budjet ruokamesta, jotka tekee parhaat smoothiet), ja sit yritettiin kysellä vähän muualtakin hintoi, mut kaikki sano et 600 per hlö, joten päätettiin ettii nää samat häiskät ja kysyy natsaaks 400 vielki. Löydettiin yks niistä jäbistä, sit se vei meijät toiseen päähän rantaa mistä kaikki botskit yms lähti, mut koju oli jo mennyt kiinni. Sit se vielä kaupitteli sitä sailingia, ja koska M&M'sit (Mellu&Miko :D) oli tykänny, ni aateltii et okei mennää, vaik se pyyski 800 pesoo siitä. Ride oli muuten ihan jees, paitsi et me lähettiin nii myöhään et se sunset sailing oli enemmänki aftersun sailing, ku se saakeli laski 3 minuuttii siitä ku päästiin veneen kyytiin.. Mentiin aika pitkälle veteen, ja siel oli iha hullui aaltoi välil, yhes vaihees se puoli mis me oltiin Henrin kans meni kokonaa veden alle ja se raukka kastu ihan kokonaa. :D Mut onneks pelastin kameran.
Paras juttu tuleekin ton retken lopussa, kun me mentiin rantaan jo 40 min jälkeen, kun ton piti kuitenkin kestää kokonaisen tunnin. Mutta meijän kaks crewmemberii sanoi, että se maalla ollut äijä oli maksanu niille vaan 500 pesoo, eli ottanu kusipää välistä sen 300! Arvaatte varmaan paljon kaikilla kiehu, ku me ensinnäki maksettiin tosta jo enemmän ku oltais haluttu (tutustuttiin yhteen pikkupoikaan rannalla, joka ois vieny meijät sen botskilla 500 pesoo), sit se onki tollai lyhyempi reissu, eikä tos paljoo auringon laskuukaa nähty, ja sit tää yks "#"@€%?!!# vetää viel välistä.. Arvasin taas, et on hämärää ku se vaati maksua etukäteen, mut meil oli vähä kiire tohon auringon laskuun, ni en viittiny tunkee väliin ja alkaa säätää ku Henri makso. Eli taas yksi oppitunti lisää; älä maksa mistään etukäteen. Ja tähän vois melkee lisää senki et jos haluut jotain niin älä ota ekaa vastaantulevaa, jossain on aina halvemmalla (esimerkkinä meijän snorkkelit makso 25€ ja ne ois saanu scubashopista kolmasosalla *peukku*).
Mut ei jaksanu liikaa murehtia, meni jo, what's done is done ja aina voidaan ettii toi paskanaama käsiimme ja leipoo sitä vähän, jos se ei palauta rahoja tai anna sitä flyfishingiä halvalla :D
Sitten aateltiin mennä syömään loppujenkin hermojen repeytymisen ehkäisemiseksi. Mentiin H:n kaa syömään siihen kalliimpaan buffaan, johon olin himoinnu jo pari päivää, ja M&M meni himbeen. Toi buffa oli musta ihan oki, mä tykkäsin tästä enemmän mut henri kaipas edellisen buffan merenelävii, joten se ei niinkää tykänny.
Paluumatkalla nähtiin muuten joku Horrorhouse juttu, se vois olla ika cool.Tääl on ihan kohta Halloween, ja sitä vissii juhlitaan aika kivasti. Hauska olla kerranki juhlimas kunnolla jotain tommost jenkkiholidayta (en kyl tiiä onkse holiday?), vois vaikka hankkii jonku kostyyminkin ;)
Hey ho, sailor!
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Hei unohdinpa sanoa viimeksi, että me ollaan kans muutettu uuteen asuntoon! Päästiin saman talon yläkertaan ja tää on kyl ihan huippuhieno! Tai siis no ei niinkää hieno mut kivempi ku toi alakerta ja isompi :D Nyt meil on erikseen oleskelutila ja partsi, jossa mahtuu ottamaan aurinkoa (!), ja kiinteä lattia sen bambusälekaihtimen sijalla. Ainoo tyhmä on et toinen makkari on tällänen parvi eli se on täs olohuonees, plus meil on tosi isot ikkunat joista vain isoimmissa on kämäset verhot, ni jouduttii vähä leikkii Cocoon-makuupusseilla ja jesarilla.. Ei vieläkään täysin pimeä mutta kelpaa ;) Meil on oma pieni partsikin täs parvella, ja sit tääl kämpäs on telkkarikin, vaikka ei sillä toisaalta tee ees mitää :D Mut kunnon kajarit on iso iso plussa! Ja sit oma radio ni voidaa kuunnella Easy rock-kanavaa, paikallista Radio Aaltoa, jost tulee pelkkii cover-versioita chilleist tunnetuist biiseist.. Ihanku ois ravintolan lauluesiintyjä kotona <3 :) Nää kyllä rakastaa laulamista ja varsinki karaokea.. Ei riitä kahen käden sormet niille kerroille, ku ollaan menty kauppaan, jossa myyjät pitää karaokeiltaa, ihan vaan just because. :D Tänäänki yhen ruokakaupan stevari hoilas mulle jotai tunteikkait balladei, harmi et sen lauluääni oli sellane vinkuva koira goes on a high note..
Sit eilen pääsin oikeesti vähän jo vetää laudalla (saakeli et tää on vaikee laji :D kestää kauan oppii), mikä oli ihan sairaan siistiä, mut sit kävi kans pieni" booboo, ku rikoin koulun leijan! Lensin taas täysii leijan peräs veteen, enkä kuulemma päästäny tarpeeks ajoissa tangosta irti :( Mut sen pystyy kuulemma korjaa.. Meni vaan aika fiilikset siltä päivältä ja oli tosi vaikee keskittyy sen jälkeen..
Eilen illalla mentiin H:n kanssa syömään johonkin aika hienoon mestaan, Ambassador in paradise (nimestäkin voi päätellä hello suolaset hinnat). Hintataso oli kyl kovempi mihin yleensä ollaan totuttu, lasku oli 1700 pesoo, ja yleensä ollaan selvitty parhaimmillaan 500 peson laskulla. Toisaalta kun hinnat vaihtaa euroiksi, ei toi 28 € kahden hengen ruoista, juomista ja yhestä jälkkäristä oo mitenkään paha hinta, kun ravintola oli noin tasokas. Tuntu vaan aluks aika kovalta hinnalta, kun Bangkokissa esim. syötiin parhaimmillaan alle kahella eurolla, juomat mukaanlukien. :D Täälläkin on mahdollista syödä 3 € per henkilö, mut välil pitää vähän nauttiakin ;). Tulee parempi mieli.
Tänään oon heränny jo seitsemän jälkeen, ja mennyt tunneille kaheksaks. Vois ottaa tavaks herätä tällei tosi aikasin, ku on nii hyvä fiilis ku on saanu jo tehtyä jotain ennen yheksää. Ja päiväkin on paljon pidempi.. Mut kiva ku levinny koululla tieto, et mä en ois muka aamuherääjä, mun instructori oli eile et kaheksalt ois kiva alottaa, mut "i dunno if u can wake up".. :D Olin sillei mitäää mä oon aina ekana hereillä! ..paitsi jos mua ei huvita...;( Aamulla ei viel menny kyl mitenkää erityisen hyvin eikä keritty nii kauaa vetää ni meen taas iltapäiväl kattomaan, jos tunnit jatkuis.
Iltapäivitys:
Olin siis iltapäivällä tunneilla, ja opin vihdoin ridaamaan kunnolla laudalla, yheksän tunnin jälkeen. Tuntemukseni olivat kutakuinkin seuraavat:
OOOOOOOOOUUUUUUUU JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!! WHUUUPIIIIII WHO'S UR MAMA NOW BEEEYOOOOTCH!!!
Helkutin hyvä fiilis siis. Parast oli ku kaikki koulun instructorit, jotka näki ni rupes vaa huutaa ja hurraa. Ehkä olin jotenki voittotapaus? "JES me saatiin TOIKI oppii, vähä ollaan hyvii.." Ei mut tosissaa, Ocean republic on kyl tosi jees koulu ja maikat on tosi rentoi plus ne on myös hyviä opettamaan ja kannustavia. Välillä lensin kunnon raivolla naama eellä veteen ja kerran meni toisen beginnerin kanssa leijat sekasin, mut kaikest ollaa vaa "no problem, we try again" :) Mul on viel pari tuntii kai jäljellä, sit saan vuokraa laudan ja Henrillä onki sit leija ja puomi mulle. En ois uskonu et innostun tost noin paljon mut tää on kyl tuhat kertaa siistimpää ku lumilautailu (joka oli sekin kivaa).
Tässä tältä erää,
Adios senjoor.
Sit eilen pääsin oikeesti vähän jo vetää laudalla (saakeli et tää on vaikee laji :D kestää kauan oppii), mikä oli ihan sairaan siistiä, mut sit kävi kans pieni" booboo, ku rikoin koulun leijan! Lensin taas täysii leijan peräs veteen, enkä kuulemma päästäny tarpeeks ajoissa tangosta irti :( Mut sen pystyy kuulemma korjaa.. Meni vaan aika fiilikset siltä päivältä ja oli tosi vaikee keskittyy sen jälkeen..
Eilen illalla mentiin H:n kanssa syömään johonkin aika hienoon mestaan, Ambassador in paradise (nimestäkin voi päätellä hello suolaset hinnat). Hintataso oli kyl kovempi mihin yleensä ollaan totuttu, lasku oli 1700 pesoo, ja yleensä ollaan selvitty parhaimmillaan 500 peson laskulla. Toisaalta kun hinnat vaihtaa euroiksi, ei toi 28 € kahden hengen ruoista, juomista ja yhestä jälkkäristä oo mitenkään paha hinta, kun ravintola oli noin tasokas. Tuntu vaan aluks aika kovalta hinnalta, kun Bangkokissa esim. syötiin parhaimmillaan alle kahella eurolla, juomat mukaanlukien. :D Täälläkin on mahdollista syödä 3 € per henkilö, mut välil pitää vähän nauttiakin ;). Tulee parempi mieli.
Tänään oon heränny jo seitsemän jälkeen, ja mennyt tunneille kaheksaks. Vois ottaa tavaks herätä tällei tosi aikasin, ku on nii hyvä fiilis ku on saanu jo tehtyä jotain ennen yheksää. Ja päiväkin on paljon pidempi.. Mut kiva ku levinny koululla tieto, et mä en ois muka aamuherääjä, mun instructori oli eile et kaheksalt ois kiva alottaa, mut "i dunno if u can wake up".. :D Olin sillei mitäää mä oon aina ekana hereillä! ..paitsi jos mua ei huvita...;( Aamulla ei viel menny kyl mitenkää erityisen hyvin eikä keritty nii kauaa vetää ni meen taas iltapäiväl kattomaan, jos tunnit jatkuis.
Iltapäivitys:
Olin siis iltapäivällä tunneilla, ja opin vihdoin ridaamaan kunnolla laudalla, yheksän tunnin jälkeen. Tuntemukseni olivat kutakuinkin seuraavat:
OOOOOOOOOUUUUUUUU JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!! WHUUUPIIIIII WHO'S UR MAMA NOW BEEEYOOOOTCH!!!
Helkutin hyvä fiilis siis. Parast oli ku kaikki koulun instructorit, jotka näki ni rupes vaa huutaa ja hurraa. Ehkä olin jotenki voittotapaus? "JES me saatiin TOIKI oppii, vähä ollaan hyvii.." Ei mut tosissaa, Ocean republic on kyl tosi jees koulu ja maikat on tosi rentoi plus ne on myös hyviä opettamaan ja kannustavia. Välillä lensin kunnon raivolla naama eellä veteen ja kerran meni toisen beginnerin kanssa leijat sekasin, mut kaikest ollaa vaa "no problem, we try again" :) Mul on viel pari tuntii kai jäljellä, sit saan vuokraa laudan ja Henrillä onki sit leija ja puomi mulle. En ois uskonu et innostun tost noin paljon mut tää on kyl tuhat kertaa siistimpää ku lumilautailu (joka oli sekin kivaa).
Tässä tältä erää,
Adios senjoor.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Hei hou!
Kaikki te hätähousut: voitte kiittää mun kanssamatkustajia mun harvasta päivittämisestä.. Aina on jotain "hei nyt mennään jo, mul on nälkä/tylsää lähetään, ei kerkee, ei nyt ehi, nyt paistaa/tuulee, äkkii hei, anna mä tuun "nopee" koneelle".. -.- ;) JA mä en vieläkään tajuu miks en saa noit kuvii, ku en haluu venaa tuntii et saan 3 kuvaa tänne blogiin ni yritän laittaa kansioina nettiin huonolla menestyksellä.. :(
Mitäs täs nyt onkaan tapahtunu parin päivän aikana.. Tuulta ei ollu alkuviikost paljoo joten en ollu sillon leijalautatunneilla, mut toisaalt tääl on kaikee muutakin tekemistä. Ainaki tos yks päivä lähettiin tutkii yht toista rantaa, puka beachia, jonne ajo ehkä sellaset kolme neljä kertaa pidempää ku D'mallille (white beach) eli ei kauheen kauan kuitenkaan. Puka oli vähän kaukana kaikesta meiningistä, mut ranta oli melkee parempi Whiteen verrattuna; jengiä ei paljoo ollut muutakuin välillä botskiretkeläisiä tms, tuuli puhalsi rannan suuntaan eli oli paljon siedettävämpää hengaa auringossa ja meri oli jotenkin paljon kivempi uida.. Pohja oli sellast pientä kivee hiekan sijaan ni näkyvyys oli kans parempi snorklatessa.. Me nähtiin jopa sininen meritähti! Mut ei tää kyl mikää snorklaajan paratiisi oo, ainakaan rantojen tuntumassa.. Joku päivä ois tarkotus mennä sillä botskilla jonnekin paremmalle mestalle..
Iltapäivällä valmistautumaan iltaa varten, hauska meikata tyylii ekaa kertaa koko matkan aikana, ja laittaa mekko<3 Mentiin White beachille viettämään iltaa, ensin seafood buffaan ja siitä sit yhteen loungeen istumaan. Tiedoksi vaan, ollaan selvitty hengissä ilman pahempia ripulitauteja vaikka ollaanki rikottu kaikkia matkalaisen sääntöjä; ollaan juotu paikallisveteen tehtyjä smoothieta ja otettu jäillä juomat, syöty buffetissa, syöty salaattia yms. tuore vihanneksia, ostettu katukojuista, ostettu torilta ite chickenit ja salaattikamat ja valmistettu ne ite, syöty majoneesia (!), syöty kyseenalaista lihaa, syöty simpukoita ja ostereita.. Mitä tästä opimme? Varovainen saa olla, mut vainoilust ei saa ku ressiä. ;) Ei olla ihan varmoja, mut kun täällä tilaa iced teatä, niin ollaan aika saletteja, et ne tekee sen hanaveteen + tea mix, buffassa oli ainaki ilmaset jääteet.. Ainii ja ollaa rapsuteltu söpöjä katukoiria ja kissoja, taino okei, lähinnä jonkun lemmikkejä..
Buffa oli kyl tosi hyvä, ruoka oli selkeesti tuoretta ja maukasta ja paljon valinnan varaa, eikä maksanu ku 300pisoo eli 5 eugenii. Ollaa yritetty pitäytyy vähä halvemmis mestois (välillä kans saatu semmosii ylläriannoksii et hoohho) ni sovittiin et tänään eletään leveemmin.
Loungessa nautiskeltiin muutamista nami drinkuista (tääl on muuten joka mestassa häppäreitä yms tarjouksia joka päivä :D vaikka meno on aina melko rauhallista) ja otettiin myös tunniksi shisha, eli vesipiippu. Olin aika kuumotuksissa, et tukehdunkohan mä tähän kun ei ollu mitää kokemuksii vastaavista, mut piipusta tulee lähinnä höyryä ennemmin ku savua, ja se on sit maustettu jollakin maulla. Meijän double apple maistu enemmänki halpis hedelmälakulta, mut hauskaa oli silti. Sit ihan illalla kateltiin vähän menoo rantabaareis ja tanssittiinki, ja Mellu teki paljon uusia ystäviä. :D
Tykkään tosi paljon siitä et täällä ihmiset on niin avoimia ja chillejä, niil ei oo mihinkää kiire, ja kaikkia moikataan aina. Ei tarvii pitkälle kävellä ovesta ku rupee kuuluu iloiset "Helloo maam/beautiful tai boss/bro" ja viel ilosempi vilkutus perään. Vaikka et kattoiskaa ketää ja vaa kävelet ohi ni aina joku huhuilee perään et hei miten menee, mihin oot matkalla :D Voi kuulostaa teennäiseltä tai pokaamiselta, mut siitä paistaa aina et se on aitoa iloisuutta ja ystävällisyyttä, ei oo kyl tullu missää muual maailmas vastaan tällästä. Täällä raksamiehet huutelee vaa et "Good morning maam!", ois hauska nähä missä muualla mailmassa raksat on näin hyväkäytöksisiä.. Must on hauskaa, et myös pojille on huudeltu kaikkee läppää :D
Mitäs sitten, no sain uuden instructorin, jonka kanssa päästiin treenaa tos sunnuntaina (hitto et on vaikee hahmottaa jopa viikonpäivii :D), ja mä pääsin ekaa kertaa laudan kaa vähä kokeilee. Meni suoraan sanoen aika perseelleen, kirjamellisesti, ja sit kans pärställeen, kun lensin leijan perässä naama edellä veteen.. Mut hauskaa oli, ainaki mun instuctorilla. Tykkään kyl täst toisest opest ehkä vähä enemmän, ku se on vähä rennompi ja nauraa ku mä kähisen et onpa vaikeeta :D ja sit saan selvää mitä se puhuu, mikä on kans iha plussaa..
On aika hemmetin vaikee tää ihan alkuvaihe, kun mul on ei oo käytännössä yhtään kokemusta lautailusta, mitä nyt just ja just opin lumilautailee talvel mut seki jäi vähä kesken.. Mut toivotaan et se helpottuis jossai vaihees, jos vaik ailkaisinki tajuumaan pikkuhiljaa.. ;)
Eilen taas ei ollu tuulta, joten lähettiin (taas hirveellä raivokiireellä) vielä uudelle piitsille, Diniwid beachille. Sinne pääsee White beachiä pitkin, ja sit pitää mennä sellast kallionviertä, käveltiin meijä himasta eka Whitelle sit sinne ni meni ehkä sellanen 40 min.. Se oli kyl tosi jees pikku beach, tosi sellane paratiisirannan näkönen, koska se oli pienen laguunin keskellä ja ympärillä kallioita, joilla oli tosi cooleja bungaloweja. Siel oli kans ekaa kertaa oikeesti jotain snorklaamisen arvostaki näkemistä, pieniä koralliosia (kuolleita kyllä :( ), joissa sit oli ihan kivasti kaloja ja kaikkee muutaki jännää kuten merisiilejä, meritähtiä tosi monta, jotai merimakkaroitaki, ja rapukotiloita. Nähtiin jopa miljoonakalaparvi, jossa oikeesti oli kaloja joku miljoona! Sit ne ui meijän ympärillä, oli aika siistiä :) Löydettiin kans sellane megaiso metrinlevyinen simpukan kuori! Tai ei olla ihan satavarmoja, mut se oli niin simpukan näkönen..
White beachin 1 stationin holleilla oli must tosi kivan näkösii rafloja, vähän siistimpiä kuin station 2, joka on siis keskellä White Beachia ja lähellä D'mallia eli sitä keskustaa, ja siellä oli myös rauhallisempaa.. Toisaalta vois laittaa myös maanantain piikkiin ton rauhallisuuden.. Aateltiin et tuol vois kans syödä joku ilta jossain nätissä raflassa.. Tuolla station 1 oli muuten myös toi kivitsydeemi mistä mulla on kuva mun blogin taustassakin. ;)
Tajusin eilen, miks sanotaan et Boracay on hirveen turistisoitunut, vaikka sitä ei ainakaan aluksi (mun mielestä) huomaa. Koko white beach on täynnä ravintoloita ja illanviettomestoja, joka paikassa on myynnissä rantatamineita koruista kledjuihin, hierontaa on tarjolla 10 metrin välein, samoin kuin tatuointimestoja ja hiusten letitystä yms.(ja aina tietysti perus ainakun meet kauppaan/kävelet kojun ohi: YES maam, masaage maam! hairbraiding maam, yes sir, seafood buffet sir very nice yes :D) Joka ravintolalla on sisäänheittäjiä ja kaikissa ravintoloissa on häppäritarjouksia ja länsimaista ruokaa tarjolla.. Turistisoitumista ei kuitenkaan mun mielestä oo mitenkään vedetty yli, ja meno on aika rentoa täällä kaikesta huolimatta. Ei oo agressiivisia myyjiä tai jokapaikan kusettajia, enkä oo vielä törmänny yhteenkään känniörveltäjään (tai sitten ne liikkuu vaan yönpikkutunteina(; ). Ehkä sekin vaikuttaa, et suurinosa turisteista täällä on täältäpuolen maailmaa, Kiinasta, Japanista, Koreasta tai muualta Filppareilta, ja länsimaiset turistit on täällä melkeen kaikki jonkin sortin surffareita tms. lööbaajia, eikä niitä perusbrittibilettäjiä, jotka pilaa paikan kuin paikankin maineen. Mulle tää on just oikee sekotus rentoa biitsielämää ja vähän menevämpää iltapuuhaa :P Vois joskus aikuisena harkita jonku lomakämpän hankkimista täältä..
Tänjuu bai.
Kaikki te hätähousut: voitte kiittää mun kanssamatkustajia mun harvasta päivittämisestä.. Aina on jotain "hei nyt mennään jo, mul on nälkä/tylsää lähetään, ei kerkee, ei nyt ehi, nyt paistaa/tuulee, äkkii hei, anna mä tuun "nopee" koneelle".. -.- ;) JA mä en vieläkään tajuu miks en saa noit kuvii, ku en haluu venaa tuntii et saan 3 kuvaa tänne blogiin ni yritän laittaa kansioina nettiin huonolla menestyksellä.. :(
Mitäs täs nyt onkaan tapahtunu parin päivän aikana.. Tuulta ei ollu alkuviikost paljoo joten en ollu sillon leijalautatunneilla, mut toisaalt tääl on kaikee muutakin tekemistä. Ainaki tos yks päivä lähettiin tutkii yht toista rantaa, puka beachia, jonne ajo ehkä sellaset kolme neljä kertaa pidempää ku D'mallille (white beach) eli ei kauheen kauan kuitenkaan. Puka oli vähän kaukana kaikesta meiningistä, mut ranta oli melkee parempi Whiteen verrattuna; jengiä ei paljoo ollut muutakuin välillä botskiretkeläisiä tms, tuuli puhalsi rannan suuntaan eli oli paljon siedettävämpää hengaa auringossa ja meri oli jotenkin paljon kivempi uida.. Pohja oli sellast pientä kivee hiekan sijaan ni näkyvyys oli kans parempi snorklatessa.. Me nähtiin jopa sininen meritähti! Mut ei tää kyl mikää snorklaajan paratiisi oo, ainakaan rantojen tuntumassa.. Joku päivä ois tarkotus mennä sillä botskilla jonnekin paremmalle mestalle..
Iltapäivällä valmistautumaan iltaa varten, hauska meikata tyylii ekaa kertaa koko matkan aikana, ja laittaa mekko<3 Mentiin White beachille viettämään iltaa, ensin seafood buffaan ja siitä sit yhteen loungeen istumaan. Tiedoksi vaan, ollaan selvitty hengissä ilman pahempia ripulitauteja vaikka ollaanki rikottu kaikkia matkalaisen sääntöjä; ollaan juotu paikallisveteen tehtyjä smoothieta ja otettu jäillä juomat, syöty buffetissa, syöty salaattia yms. tuore vihanneksia, ostettu katukojuista, ostettu torilta ite chickenit ja salaattikamat ja valmistettu ne ite, syöty majoneesia (!), syöty kyseenalaista lihaa, syöty simpukoita ja ostereita.. Mitä tästä opimme? Varovainen saa olla, mut vainoilust ei saa ku ressiä. ;) Ei olla ihan varmoja, mut kun täällä tilaa iced teatä, niin ollaan aika saletteja, et ne tekee sen hanaveteen + tea mix, buffassa oli ainaki ilmaset jääteet.. Ainii ja ollaa rapsuteltu söpöjä katukoiria ja kissoja, taino okei, lähinnä jonkun lemmikkejä..
Buffa oli kyl tosi hyvä, ruoka oli selkeesti tuoretta ja maukasta ja paljon valinnan varaa, eikä maksanu ku 300pisoo eli 5 eugenii. Ollaa yritetty pitäytyy vähä halvemmis mestois (välillä kans saatu semmosii ylläriannoksii et hoohho) ni sovittiin et tänään eletään leveemmin.
Loungessa nautiskeltiin muutamista nami drinkuista (tääl on muuten joka mestassa häppäreitä yms tarjouksia joka päivä :D vaikka meno on aina melko rauhallista) ja otettiin myös tunniksi shisha, eli vesipiippu. Olin aika kuumotuksissa, et tukehdunkohan mä tähän kun ei ollu mitää kokemuksii vastaavista, mut piipusta tulee lähinnä höyryä ennemmin ku savua, ja se on sit maustettu jollakin maulla. Meijän double apple maistu enemmänki halpis hedelmälakulta, mut hauskaa oli silti. Sit ihan illalla kateltiin vähän menoo rantabaareis ja tanssittiinki, ja Mellu teki paljon uusia ystäviä. :D
Tykkään tosi paljon siitä et täällä ihmiset on niin avoimia ja chillejä, niil ei oo mihinkää kiire, ja kaikkia moikataan aina. Ei tarvii pitkälle kävellä ovesta ku rupee kuuluu iloiset "Helloo maam/beautiful tai boss/bro" ja viel ilosempi vilkutus perään. Vaikka et kattoiskaa ketää ja vaa kävelet ohi ni aina joku huhuilee perään et hei miten menee, mihin oot matkalla :D Voi kuulostaa teennäiseltä tai pokaamiselta, mut siitä paistaa aina et se on aitoa iloisuutta ja ystävällisyyttä, ei oo kyl tullu missää muual maailmas vastaan tällästä. Täällä raksamiehet huutelee vaa et "Good morning maam!", ois hauska nähä missä muualla mailmassa raksat on näin hyväkäytöksisiä.. Must on hauskaa, et myös pojille on huudeltu kaikkee läppää :D
Mitäs sitten, no sain uuden instructorin, jonka kanssa päästiin treenaa tos sunnuntaina (hitto et on vaikee hahmottaa jopa viikonpäivii :D), ja mä pääsin ekaa kertaa laudan kaa vähä kokeilee. Meni suoraan sanoen aika perseelleen, kirjamellisesti, ja sit kans pärställeen, kun lensin leijan perässä naama edellä veteen.. Mut hauskaa oli, ainaki mun instuctorilla. Tykkään kyl täst toisest opest ehkä vähä enemmän, ku se on vähä rennompi ja nauraa ku mä kähisen et onpa vaikeeta :D ja sit saan selvää mitä se puhuu, mikä on kans iha plussaa..
On aika hemmetin vaikee tää ihan alkuvaihe, kun mul on ei oo käytännössä yhtään kokemusta lautailusta, mitä nyt just ja just opin lumilautailee talvel mut seki jäi vähä kesken.. Mut toivotaan et se helpottuis jossai vaihees, jos vaik ailkaisinki tajuumaan pikkuhiljaa.. ;)
Eilen taas ei ollu tuulta, joten lähettiin (taas hirveellä raivokiireellä) vielä uudelle piitsille, Diniwid beachille. Sinne pääsee White beachiä pitkin, ja sit pitää mennä sellast kallionviertä, käveltiin meijä himasta eka Whitelle sit sinne ni meni ehkä sellanen 40 min.. Se oli kyl tosi jees pikku beach, tosi sellane paratiisirannan näkönen, koska se oli pienen laguunin keskellä ja ympärillä kallioita, joilla oli tosi cooleja bungaloweja. Siel oli kans ekaa kertaa oikeesti jotain snorklaamisen arvostaki näkemistä, pieniä koralliosia (kuolleita kyllä :( ), joissa sit oli ihan kivasti kaloja ja kaikkee muutaki jännää kuten merisiilejä, meritähtiä tosi monta, jotai merimakkaroitaki, ja rapukotiloita. Nähtiin jopa miljoonakalaparvi, jossa oikeesti oli kaloja joku miljoona! Sit ne ui meijän ympärillä, oli aika siistiä :) Löydettiin kans sellane megaiso metrinlevyinen simpukan kuori! Tai ei olla ihan satavarmoja, mut se oli niin simpukan näkönen..
White beachin 1 stationin holleilla oli must tosi kivan näkösii rafloja, vähän siistimpiä kuin station 2, joka on siis keskellä White Beachia ja lähellä D'mallia eli sitä keskustaa, ja siellä oli myös rauhallisempaa.. Toisaalta vois laittaa myös maanantain piikkiin ton rauhallisuuden.. Aateltiin et tuol vois kans syödä joku ilta jossain nätissä raflassa.. Tuolla station 1 oli muuten myös toi kivitsydeemi mistä mulla on kuva mun blogin taustassakin. ;)
Tajusin eilen, miks sanotaan et Boracay on hirveen turistisoitunut, vaikka sitä ei ainakaan aluksi (mun mielestä) huomaa. Koko white beach on täynnä ravintoloita ja illanviettomestoja, joka paikassa on myynnissä rantatamineita koruista kledjuihin, hierontaa on tarjolla 10 metrin välein, samoin kuin tatuointimestoja ja hiusten letitystä yms.(ja aina tietysti perus ainakun meet kauppaan/kävelet kojun ohi: YES maam, masaage maam! hairbraiding maam, yes sir, seafood buffet sir very nice yes :D) Joka ravintolalla on sisäänheittäjiä ja kaikissa ravintoloissa on häppäritarjouksia ja länsimaista ruokaa tarjolla.. Turistisoitumista ei kuitenkaan mun mielestä oo mitenkään vedetty yli, ja meno on aika rentoa täällä kaikesta huolimatta. Ei oo agressiivisia myyjiä tai jokapaikan kusettajia, enkä oo vielä törmänny yhteenkään känniörveltäjään (tai sitten ne liikkuu vaan yönpikkutunteina(; ). Ehkä sekin vaikuttaa, et suurinosa turisteista täällä on täältäpuolen maailmaa, Kiinasta, Japanista, Koreasta tai muualta Filppareilta, ja länsimaiset turistit on täällä melkeen kaikki jonkin sortin surffareita tms. lööbaajia, eikä niitä perusbrittibilettäjiä, jotka pilaa paikan kuin paikankin maineen. Mulle tää on just oikee sekotus rentoa biitsielämää ja vähän menevämpää iltapuuhaa :P Vois joskus aikuisena harkita jonku lomakämpän hankkimista täältä..
Tänjuu bai.
torstai 20. lokakuuta 2011
outta Bangkok part.2: to D' Boracay
okei, nyt alkaa jo olla vaikee muistaa juttui, tää on kyllä yks kirous tää mun laiskuus.. ;)
Mä nyt käyn tän vähän ripeemmin, eli oltiin kentällä, pyörittiin vähän, oltiin tosi väsyneitä ja jutut oli kans sen mukaisia boardausta odotellessa, ja buum, vihdoin koneeseen. Lento caticlaniin oli -en nyt keksi parempaakaan ilmaisua- hankala. Ainakin nukkumismielessä. Meil oli tosiaan unirytmi täysin sekasin, ja täs konees oli jalkatilaa tarpeeks ehkä sellaselle 5-vuotiaalle. Mutta sammuminen ei kato paikkaa eikä tilaa, ja lento tuntuikin yllättävän lyhyeltä, kun on virta pois.
Sitten pitikin jo heräillä ja vaihtaa toiseen koneeseen (mä olin ihan varma et meil olis joku käsin veivattava potkurikone tai vastaava), ja uudestaan baggage droppiin, ja taas sama rumba. Nää oli vielä helkutisti tarkempia täällä päässä, matkustajilta otettiin jopa body weight eli paino ylös! Tsori hei, sä painat 2 kiloo yli painorajan, käyppäs kakalla tai pienellä lenkillä xD. Mut joo vitsit sikseen, ei nimittäin ollu hirveen hupaisaa selvittää checkkauksessa UUDESTAAN "sir, why do you have two pieces of hand luggage"... Taas kärsittiin univajareissa, kun lentokenttätyöntekijät pohti, että mitäs nyt tehään, kun "airport policy"sta ei saa joustaa.. Tulos: täytyy chekata myös toinen laukuista, ja tunkea sisältö jäljelle jääneeseen yhteen kassiin ja matkakumppanien kasseihin (ja tämähän ei ole sama asia, kuin että ottais vaan se saman painoisen laukun, kun sen painon jakaa kolmeen eri laukkuun). Pakko myöntää, et Henri selvis kyllä aika hyvin koko rumbasta ottaen huomioon, et se ois voinu joutua joko jättämään kamansa lentokentille tai maksamaan hyvin suolaiset sakot ylipainosta, nyt ei tullu "kuin" yhteensä 6 tuntia selvittelyä ja noin 20 € sakkoa. Paskanjauhaminen on tärkeä taito. ;)
Sitten, se Boracayn kone. Ei ollut sentään käsin veivattava, mut potkurikonehan se oli, sellanen kunnon safarilennokki, mitä näkee leffoissa. Ihan siisti se kyllä oli, ja lentoemot järkkäs jopa jonkun pikku pelinkin asiakkaiden kesken, mut mitään välipaloja ei esim ollut (oltiin syöty viimeks bangkokissa yli 9 tuntia aikasemmin, ni joku leipänen tai ees mehu ois ollu ihan kiva) ja tuskin löyty vessaakaan. Mut lento kesti vaan tunnin, ja maisemat oli aika upeet, varsinkin Boracayn yli lennettäessä. Laskeutuminen tapahtui maailman pienimmälle kentälle (JA KIITORADALLE) oikeen kunnon tömähdyksen kera. Rata ei ois vissii riittäny smoothiin laskeutumiseen, ni piti sit räsähtää niin kovaa, et potkurit meinas irtoo.
Lentokenttä on valehtelematta suunnillee Siwan kokoinen rakennus, jossa oli yks turistitiski, ja yks laukkuhihna (Ivalollakin on isompi lentokenttä), eikä mitään chekkauksia, vaan hihnalta suoraan ulos, jossa oven eessä ootteli tricyclejä ja takseja. Ën oo koskaan päässy koneesta ulos ja kentältä pihalle noin nopeesti, meni ehkä 10 minuuttia, et istuttiin tricyclessä.
Matkattiin kentältä ensin satamaan, jossa maksettiin kaiken maailman liput laput ja "environmental fee"t (jota ne tyrkyttää täällä joka mestassa) enneku päästiin Boracaylle vievään botskiin. Tässä vaiheessa alko jo tuntua lomalta, kun ympärillä ei ollut muutakun palmuja, turkooseinta vettä, mitä oon ikinä nähny, ja ruskettuneita (lue:lähes mustia, jes!), hymyileviä paikallisia. Päästiin lyhyen veneretken jälkeen Boracaylle johonkin sataman tapaseen, ja yritettiin saada kyyti kämpille (oltiin siis vuokrattu asunto täältä, Boracayhouse, 40€/vrk eli 10 eugenii per nuppi), mut ongelma oli ettei meillä ollut kunnon osotetta, täällä kun niitä ei oikeen käytetä. Meillä ei myöskään ollut niitä ajo-ohjeita eikä talon caretakerin numeroa, vaikka ne oli neuvottu ottamaan ylös, koska sankarini meili oli suljettu, ja tämä oli tietysti ainoa dokumentti mitä hän ei tulostanut tai lähettänyt mun meiliin. Taas kerran niitä jes-hetkiä... Mut onneks meil kävi maailman paras munkki, kun tiedettiin suunnilleen missä holleilla meijän asunnon piti olla ja löydettiin ihan sattumalta oikee talo ekalla veikkauksella! Meijän taksikuskiki oli ihan et "wau, so lucky!" :D.
Meijän asunto on selasen kivan kakskerroksisen talon alakerrassa suht korkeella mäellä, jonne moottoriajoneuvotkaan ei pysty ajaa, eli joudutaan kävellä aina semmonen superjyrkkä mäki. Hyvää treeniä pyllylle ja pohkeille ainaki :D
Vielä yks kämmi (ei kuitenkaa meijän puolesta) oli et caretaker Rey ei ollut saanu mitään varmistusta omistajilta ja se ei tiennyt et me oltiin tulossa. Soitettiin sille vahingossa kirkkoon (täällä ihmiset käy kirkossa sunnuntaisin(: ) ja se oli ihan et ei tienny meist mitää, tuli hirveel kiireellä ja alko vast siivoomaan kämppää. Tää ei kuitenkaa ollu mikää paha kämmi, ja sitku se oli valmis ni se lähti meijän kanssa keskustaan ja opasti missä mitäkin on. Meijä talo on Bulabug beachillä, mikä on lähinnä purje- ja leijalautailuun (wonder why we're here..) ja keskusta ruoka- ja vaatekauppoineen (D'mall-ostoskadut ja rantakatu) on White beachilla, joka on muuten ränkätty monesti maailman parhaimmaksi rannaksi. Alkupäivät mentiin aina tricyclellä, noin 60 pisoa suunta, mut ton matkan voi hyvin kävellä, se on maksimissaan 1,5 kilsaa.
Tällä ollaan siis nyt asusteltu, ei muuta kuin chillailua, päivisin ollaan oltu biitsillä tai riippukeinuissa nokosilla, sit vähän siellä White beachin turistialueella kattelemassa mestoja, viikonloppuna aateltiin mennä tsekkaamaan iltameininkejä, ainakin eilen siellä oli jo jotain ohjelmaa, esim. tulishow'ita ja livelauluesiintymisiä rafloissa. Päivistä tai kellonajoista ei oo tietookaan, hyvä et muistetaan mikä kuukausi on menossa. Hintataso on täällä joissain asioissa vähän halvempi kuin Bangkokissa, mutta ruoka on yleisesti kalliimpaa, ja rupee olemaan vähän hankalaa pitää opittua sniiduilu yllä, varsinkin kun yleensä halpa on meinaa huonompaa.. Ruokakaupat on esimerkiksi tosi kalliita, eli kannattaa suosia pienempiä kojuja, joissa voi tinkiä, ja tuore marketteja, suureks osaks ollaan kyllä sorruttu käymään isommassa ruokakaupassa.. Ai nii ja Miko on ku rapu, Mellu on tosi ruskee (ne oli yhtenä päivänä white beachillä ihan aamusta ja tässä tulos :D) mä alotin toissapäivänä leijalautatunnit ja Henri on varmaan auringolle allerginen. Mä naarmutin eilen mun polven leijaharkoissa, ja sit mun jalkoihin ui meduusa tai joku, ja se onnellisesti poltti mua mun jaloista ja siitä naarmusta, eli tunnit jäi eilen vähän lyhyeen (ei, kenenkään ei tarvinnut kusta mun päälle, vaan sitruuna tms. toimii kuulemma yhtä hyvin.. sattuku ite prkl, mut kai se toimi, ainakin turvotus väheni). En oo viel päässy harjottelee laudan kanssa, ja tänään oisin varmaa päässy mut ei oo tuulta:(
Meillä ei ole telkkaria, joten iltasin me jauhetaan shaibaa, suunitellaan seuraavaa päivää tai katellaan gekkoja, jotka saalistaa meijän katossa. Gekot on kyl ihan parhaita, ne syö kaikkii kusipäähyttysiä yms. ötöjä ja niitä on hauska seurata hammokissa maaten. Meil on jopa yks megaiso jättogekko "Faija", joka on kyl aika ujo ja on yleensä piilossa ku tullaa kotiin. Se on varmaan epävarma sen koosta..
Ainii joo, eka yö oli muuten aika mielenkiintonen mulla ja Henrillä: meijän huoneessa ei oo valmiina hyttysverkkoo, joten kiinnitettiin meijän oma verkko katossa jesarilla kiinni olevaan koukkuun. Illalla oltiin just puhuttu siitä, et meijän verkko on vähän pieni, ja mua ahdisti, jos joku örrimörri tulis vaik lattian läpi (meil on sellane sälekaihdinbambulattia, jossa on välil isojaki reikiä), kun yöllä heräsin siihen et joku hyökkäs mun kimppuun katosta. Sain ihan hirveen slaagin ja heitin kiemurtelevan kusipään lattialle, kun Henri heräs mun kiljumiseen ja sai kans pahan slaagin. Sit meil oli hirvee paniikinsekanen välikohtaus, kun pilkkopimeessä kumpikaa ei nähny mitää ja Henri luuli et sängys oli viel jotai, mikä sai mut huutaa viel kovempaa (kuulostin kulemma siltä et joku söis mua elävältä). Se on kiva tunne herää siihen, et säikähtää ja varmasti viel kivempi tunne, kun vieressä joku huutaa elämänsä hädässä. Meni hetki ennenku uskallettiin alkaa taas nukkuu, ja kumpikaa ei aluks ees uskaltanu kattoo sängyn alle, jos siel vaik oliskin viel joku.. Ei kuitenkaa löydetty huoneest ku pieni torakka (huomatkaa mun välinpitämättömyys :D) ja laitettiin irronnu hyttysverkko takas kattoon. Henri oli vieläki iha shaky ku alettiin nukkuu, olin kuulemma järkyttäny sitä selkäytimeen saakka. :D Sit viel joku naapurin kissa (?) tuli vierailulle yöllä ni oltiin ihan kakat housussa et mikä toi ääni on!!! Yöllä selvis, et meijän verkko oli vaa tippunu mun päähän (ku se tippu uudestaan) ja sit unensekasena olin kuvitellu et siin ois joku crazy gekkoman kyydissä. Aina pitäs siis ajatella jotain rauhallista ennenkun menee nukkumaan, ni vältytään vastaavilta panikoitumisilta..
PS. Tukkikaksikosta ei muuten heränny kumpikaan, vaik mun huuto kuulu varmaa Manilaan asti.
Oiskohan tossa nyt suurpiirteisesti kaikki, saatan sitten lisäillä jotain, jos jotain tosi tärkeetä jäi :P Pitäs varmaan päivittää useemmin, mut pelkkä riippumatossa kiikkuminen on täällä paljon parempaa tekemistä ku netissä roikkuminen, ni ymmärrätte varmaan ettei aina jaksa :D Yritän saada nyt kuvia kehiin, niin näätte ite;)
PPS. White beach on ihana. Kirkkaampaa vettä ei oo ees Suomen kraanassa, ja hiekka on täällä oikeesti valkosta ku lumi! Ja rannat on tosi matalia täällä. Mut päivisin on kuumaa ku uunissa, ja aurinko ihan hemmetin kirkas, kun ei oo pilviä. Joku päivä ois tarkotus lähtee tutkimaan saarta botskiretkellä :)
Over and outs.
Mä nyt käyn tän vähän ripeemmin, eli oltiin kentällä, pyörittiin vähän, oltiin tosi väsyneitä ja jutut oli kans sen mukaisia boardausta odotellessa, ja buum, vihdoin koneeseen. Lento caticlaniin oli -en nyt keksi parempaakaan ilmaisua- hankala. Ainakin nukkumismielessä. Meil oli tosiaan unirytmi täysin sekasin, ja täs konees oli jalkatilaa tarpeeks ehkä sellaselle 5-vuotiaalle. Mutta sammuminen ei kato paikkaa eikä tilaa, ja lento tuntuikin yllättävän lyhyeltä, kun on virta pois.
Sitten pitikin jo heräillä ja vaihtaa toiseen koneeseen (mä olin ihan varma et meil olis joku käsin veivattava potkurikone tai vastaava), ja uudestaan baggage droppiin, ja taas sama rumba. Nää oli vielä helkutisti tarkempia täällä päässä, matkustajilta otettiin jopa body weight eli paino ylös! Tsori hei, sä painat 2 kiloo yli painorajan, käyppäs kakalla tai pienellä lenkillä xD. Mut joo vitsit sikseen, ei nimittäin ollu hirveen hupaisaa selvittää checkkauksessa UUDESTAAN "sir, why do you have two pieces of hand luggage"... Taas kärsittiin univajareissa, kun lentokenttätyöntekijät pohti, että mitäs nyt tehään, kun "airport policy"sta ei saa joustaa.. Tulos: täytyy chekata myös toinen laukuista, ja tunkea sisältö jäljelle jääneeseen yhteen kassiin ja matkakumppanien kasseihin (ja tämähän ei ole sama asia, kuin että ottais vaan se saman painoisen laukun, kun sen painon jakaa kolmeen eri laukkuun). Pakko myöntää, et Henri selvis kyllä aika hyvin koko rumbasta ottaen huomioon, et se ois voinu joutua joko jättämään kamansa lentokentille tai maksamaan hyvin suolaiset sakot ylipainosta, nyt ei tullu "kuin" yhteensä 6 tuntia selvittelyä ja noin 20 € sakkoa. Paskanjauhaminen on tärkeä taito. ;)
Sitten, se Boracayn kone. Ei ollut sentään käsin veivattava, mut potkurikonehan se oli, sellanen kunnon safarilennokki, mitä näkee leffoissa. Ihan siisti se kyllä oli, ja lentoemot järkkäs jopa jonkun pikku pelinkin asiakkaiden kesken, mut mitään välipaloja ei esim ollut (oltiin syöty viimeks bangkokissa yli 9 tuntia aikasemmin, ni joku leipänen tai ees mehu ois ollu ihan kiva) ja tuskin löyty vessaakaan. Mut lento kesti vaan tunnin, ja maisemat oli aika upeet, varsinkin Boracayn yli lennettäessä. Laskeutuminen tapahtui maailman pienimmälle kentälle (JA KIITORADALLE) oikeen kunnon tömähdyksen kera. Rata ei ois vissii riittäny smoothiin laskeutumiseen, ni piti sit räsähtää niin kovaa, et potkurit meinas irtoo.
Lentokenttä on valehtelematta suunnillee Siwan kokoinen rakennus, jossa oli yks turistitiski, ja yks laukkuhihna (Ivalollakin on isompi lentokenttä), eikä mitään chekkauksia, vaan hihnalta suoraan ulos, jossa oven eessä ootteli tricyclejä ja takseja. Ën oo koskaan päässy koneesta ulos ja kentältä pihalle noin nopeesti, meni ehkä 10 minuuttia, et istuttiin tricyclessä.
Matkattiin kentältä ensin satamaan, jossa maksettiin kaiken maailman liput laput ja "environmental fee"t (jota ne tyrkyttää täällä joka mestassa) enneku päästiin Boracaylle vievään botskiin. Tässä vaiheessa alko jo tuntua lomalta, kun ympärillä ei ollut muutakun palmuja, turkooseinta vettä, mitä oon ikinä nähny, ja ruskettuneita (lue:lähes mustia, jes!), hymyileviä paikallisia. Päästiin lyhyen veneretken jälkeen Boracaylle johonkin sataman tapaseen, ja yritettiin saada kyyti kämpille (oltiin siis vuokrattu asunto täältä, Boracayhouse, 40€/vrk eli 10 eugenii per nuppi), mut ongelma oli ettei meillä ollut kunnon osotetta, täällä kun niitä ei oikeen käytetä. Meillä ei myöskään ollut niitä ajo-ohjeita eikä talon caretakerin numeroa, vaikka ne oli neuvottu ottamaan ylös, koska sankarini meili oli suljettu, ja tämä oli tietysti ainoa dokumentti mitä hän ei tulostanut tai lähettänyt mun meiliin. Taas kerran niitä jes-hetkiä... Mut onneks meil kävi maailman paras munkki, kun tiedettiin suunnilleen missä holleilla meijän asunnon piti olla ja löydettiin ihan sattumalta oikee talo ekalla veikkauksella! Meijän taksikuskiki oli ihan et "wau, so lucky!" :D.
Meijän asunto on selasen kivan kakskerroksisen talon alakerrassa suht korkeella mäellä, jonne moottoriajoneuvotkaan ei pysty ajaa, eli joudutaan kävellä aina semmonen superjyrkkä mäki. Hyvää treeniä pyllylle ja pohkeille ainaki :D
Vielä yks kämmi (ei kuitenkaa meijän puolesta) oli et caretaker Rey ei ollut saanu mitään varmistusta omistajilta ja se ei tiennyt et me oltiin tulossa. Soitettiin sille vahingossa kirkkoon (täällä ihmiset käy kirkossa sunnuntaisin(: ) ja se oli ihan et ei tienny meist mitää, tuli hirveel kiireellä ja alko vast siivoomaan kämppää. Tää ei kuitenkaa ollu mikää paha kämmi, ja sitku se oli valmis ni se lähti meijän kanssa keskustaan ja opasti missä mitäkin on. Meijä talo on Bulabug beachillä, mikä on lähinnä purje- ja leijalautailuun (wonder why we're here..) ja keskusta ruoka- ja vaatekauppoineen (D'mall-ostoskadut ja rantakatu) on White beachilla, joka on muuten ränkätty monesti maailman parhaimmaksi rannaksi. Alkupäivät mentiin aina tricyclellä, noin 60 pisoa suunta, mut ton matkan voi hyvin kävellä, se on maksimissaan 1,5 kilsaa.
Tällä ollaan siis nyt asusteltu, ei muuta kuin chillailua, päivisin ollaan oltu biitsillä tai riippukeinuissa nokosilla, sit vähän siellä White beachin turistialueella kattelemassa mestoja, viikonloppuna aateltiin mennä tsekkaamaan iltameininkejä, ainakin eilen siellä oli jo jotain ohjelmaa, esim. tulishow'ita ja livelauluesiintymisiä rafloissa. Päivistä tai kellonajoista ei oo tietookaan, hyvä et muistetaan mikä kuukausi on menossa. Hintataso on täällä joissain asioissa vähän halvempi kuin Bangkokissa, mutta ruoka on yleisesti kalliimpaa, ja rupee olemaan vähän hankalaa pitää opittua sniiduilu yllä, varsinkin kun yleensä halpa on meinaa huonompaa.. Ruokakaupat on esimerkiksi tosi kalliita, eli kannattaa suosia pienempiä kojuja, joissa voi tinkiä, ja tuore marketteja, suureks osaks ollaan kyllä sorruttu käymään isommassa ruokakaupassa.. Ai nii ja Miko on ku rapu, Mellu on tosi ruskee (ne oli yhtenä päivänä white beachillä ihan aamusta ja tässä tulos :D) mä alotin toissapäivänä leijalautatunnit ja Henri on varmaan auringolle allerginen. Mä naarmutin eilen mun polven leijaharkoissa, ja sit mun jalkoihin ui meduusa tai joku, ja se onnellisesti poltti mua mun jaloista ja siitä naarmusta, eli tunnit jäi eilen vähän lyhyeen (ei, kenenkään ei tarvinnut kusta mun päälle, vaan sitruuna tms. toimii kuulemma yhtä hyvin.. sattuku ite prkl, mut kai se toimi, ainakin turvotus väheni). En oo viel päässy harjottelee laudan kanssa, ja tänään oisin varmaa päässy mut ei oo tuulta:(
Meillä ei ole telkkaria, joten iltasin me jauhetaan shaibaa, suunitellaan seuraavaa päivää tai katellaan gekkoja, jotka saalistaa meijän katossa. Gekot on kyl ihan parhaita, ne syö kaikkii kusipäähyttysiä yms. ötöjä ja niitä on hauska seurata hammokissa maaten. Meil on jopa yks megaiso jättogekko "Faija", joka on kyl aika ujo ja on yleensä piilossa ku tullaa kotiin. Se on varmaan epävarma sen koosta..
Ainii joo, eka yö oli muuten aika mielenkiintonen mulla ja Henrillä: meijän huoneessa ei oo valmiina hyttysverkkoo, joten kiinnitettiin meijän oma verkko katossa jesarilla kiinni olevaan koukkuun. Illalla oltiin just puhuttu siitä, et meijän verkko on vähän pieni, ja mua ahdisti, jos joku örrimörri tulis vaik lattian läpi (meil on sellane sälekaihdinbambulattia, jossa on välil isojaki reikiä), kun yöllä heräsin siihen et joku hyökkäs mun kimppuun katosta. Sain ihan hirveen slaagin ja heitin kiemurtelevan kusipään lattialle, kun Henri heräs mun kiljumiseen ja sai kans pahan slaagin. Sit meil oli hirvee paniikinsekanen välikohtaus, kun pilkkopimeessä kumpikaa ei nähny mitää ja Henri luuli et sängys oli viel jotai, mikä sai mut huutaa viel kovempaa (kuulostin kulemma siltä et joku söis mua elävältä). Se on kiva tunne herää siihen, et säikähtää ja varmasti viel kivempi tunne, kun vieressä joku huutaa elämänsä hädässä. Meni hetki ennenku uskallettiin alkaa taas nukkuu, ja kumpikaa ei aluks ees uskaltanu kattoo sängyn alle, jos siel vaik oliskin viel joku.. Ei kuitenkaa löydetty huoneest ku pieni torakka (huomatkaa mun välinpitämättömyys :D) ja laitettiin irronnu hyttysverkko takas kattoon. Henri oli vieläki iha shaky ku alettiin nukkuu, olin kuulemma järkyttäny sitä selkäytimeen saakka. :D Sit viel joku naapurin kissa (?) tuli vierailulle yöllä ni oltiin ihan kakat housussa et mikä toi ääni on!!! Yöllä selvis, et meijän verkko oli vaa tippunu mun päähän (ku se tippu uudestaan) ja sit unensekasena olin kuvitellu et siin ois joku crazy gekkoman kyydissä. Aina pitäs siis ajatella jotain rauhallista ennenkun menee nukkumaan, ni vältytään vastaavilta panikoitumisilta..
PS. Tukkikaksikosta ei muuten heränny kumpikaan, vaik mun huuto kuulu varmaa Manilaan asti.
Oiskohan tossa nyt suurpiirteisesti kaikki, saatan sitten lisäillä jotain, jos jotain tosi tärkeetä jäi :P Pitäs varmaan päivittää useemmin, mut pelkkä riippumatossa kiikkuminen on täällä paljon parempaa tekemistä ku netissä roikkuminen, ni ymmärrätte varmaan ettei aina jaksa :D Yritän saada nyt kuvia kehiin, niin näätte ite;)
PPS. White beach on ihana. Kirkkaampaa vettä ei oo ees Suomen kraanassa, ja hiekka on täällä oikeesti valkosta ku lumi! Ja rannat on tosi matalia täällä. Mut päivisin on kuumaa ku uunissa, ja aurinko ihan hemmetin kirkas, kun ei oo pilviä. Joku päivä ois tarkotus lähtee tutkimaan saarta botskiretkellä :)
Over and outs.
tiistai 18. lokakuuta 2011
Finally outta Bangkok
Okay, teen nyt tän päivityksen kahdessa osassa a) ettei teidän innokkaiden seuraajien tarvitsisi enään odotella ja kitua siellä kotosalla ja b) koska mua nyt taas kerran hoputetaan, et päästäis lähtee kohti white beachiä illallistelee jnee. Olen syvästi pahoillani, etten ole saanut aikaiseksi päivittää vähään aikaan, mutkun täällä on niin mahdottoman rento ilmapiiri, et on ollut tosi työn takana saada mitään "duunia" aikaseksi.. Ei ihme et kaikki hipit tykkää merimestoista, se on varmaan tää meri-ilma mikä tekee niin fleguksi ;) Meillä on täällä mukavaa.
Lauantai 15. Lokakuuta
Eilinen oli aika mielenkiintoinen päivä. Heti aamulla puhelimessa
odottaa viesti siskolta, että suurlähetystö varoittaa nopeasta lähdöstä ja et
nyt ois aika painuu sinne kentälle pygittää. Myös muut oli saaneet vastaavia
viestejä ja puheluita kuumottuneilta läheisiltä Suomesta, jotka hätääntyneinä
uutisista neuvoo meitä hakeutumaan korkeille mestoille. Minä sain viimein
tahtoni läpi ja nyt muutkin oli jo sitä mieltä, et oli aika siirtyy lentokentälle,
yöllä oli vielä ollut ihan hirvee myrsky (niin hirvee, et jopa umpinukkuja
mellu oli herännyt!). Siinä sitten kamat kasaan ja kenttää kohti. Ainoo vaan
ettei kukaan ollut tullut ajatelleeks et me ei päästä checkauksesta läpi kuin 4
tuntia ennen, ja lentohan lähtee tosiaan sunnuntaina 00.40 (oltiin siis kentällä perjantai ip). Oltiin aateltu
leiriytyä jonnekkin hyvään nurkkaukseen kentällä, mutta yleiselle puolelle
leirin pystyttäminen ei ihan houkutellut.. Sitten aateltiin mennä johonkin
kentän hotelliin lähelle, mutta hotellien edustajat väittivät pokkana, ettei
huoneita löydy alta 1500 bht, sitten pitäisi mennä takaisin keskustaan. Onneks
ihana siskoni onnistui skouttaamaan meille Suomesta käsin hotellin (me ei
päästy nettiin kentällä), eikä meijän tarvinnut jumittaa kentällä ku pari
tuntia. Se hotelli oli älytön löytö, ihan kentän vieressä, uima-allas löytyy,
omalla partsilla höystetty, aamiainen ja late checkout kuuluu hintaan plus
ilmaset vedet ja kahviteet. Ja se huone oli niin tervetullut ihanuus, iso ja puhdas, kunnon kylppäri ja sängyt ja hyvä
tellu. Oltiin hyvin häpi, varsinkin kun meijän guesthouse makso 900bht ei
aamiaista, ja tää hotellihuone oli jopa parempi, tai ainakin yhtä hyvä kun meijän
eka hotelli Bossotel. Tässä on vielä ihan vieressä joku marketplace ja pari
isompaa illanviettomestaa, joista toiseen mentiin illalla kuuntelee livelauluu
ja vähä nautiskelemaan ruoasta ja juomasta. Mellun ja Mikon ruoat olivat thai
mittapuulla "tulisia", eli toisin sanoen aika helkutin tulista. :D
Maistoin yhen suupalan ni muistutti kummasti bussiaseman nuudelikeittoa.. Me
otettiin Henrin kans seafood platter ja sammakon reisii currylla on the side.
Maistu kyl tosiaan ihan kanalta niiku sanotaan :D
Tänään oltiin huonon aamiaisen jälkeen päikkäreillä ja sit vähän
poolilla ja käytiin läheisellä moolilla vähän kiertelee ja syömässä. Bankokki on kyllä niin shoppailukaupunki, tosi hyviä kauppakeskuksia löytyy ihan joka puolelta.. Itelle tarttui mukaan kauan haikailemat (aidot ;p) converset ja mekko<3 Oon kyl niin ylittäny itteni täs budjettimatkailussa, nytkään en hullaantunu ostelemaan kaikkee vaikka mieli ois tehnyt..
Meinattiin myöhästyä checkoutista, oltiin 15min ennen vasta hotellilla, sit hirveel raivolla kerättii kamat ja juostiin tiskille. Meil oli tsekkauksen jälkeen viel kaks tuntia aikaa ennen airport shuttlen tuloa, joten käytiin leikkautta Henrin tukka paikallisella parturilla. Henk.koht. en ehkä ois ite uskaltanu kyseiseen mestaan mennä, kun näytti aika pula-aikaselta, mut parturi oliki tosi ammattitaitonen, tuli tosi hyvää jälkeä, eikä maksanu ku joku alle euron! Eli vanha "älä arvostele ulkokuorta" pitää täällä tosiaan paikkansa.
Lentokentällä päästiin sitten oikeen kunnon matkustelun makuun, kun heti baggage droppingissa tuli ongelmia. Cebu pasificin painoraja on 10 kiloa matkatavaroille, joten väistämättäkin Henrin 25 kilon leijalautakamat aiheuttivat ongelmia, mut myös mulla oli muutama kilo plussaa, joista oisin joutunu maksamaan. Ylimenevän kilon hinta oli 320bht eli sellaset 7 euroo, mul oli 3 kiloo, joist oisin maksanu 960bht eli 20€! Ei tuu kesää. Henri sai neuvoteltua itelleen kaks käsimatkatavaraa, eli sen piti siirtää kamat käsimatkareppuun 15 kilon eestä. Siinä sitte ruvettiin säätää kamojen kaa, Henri siirteli kamojaan kolmen repun välillä ja mä heitin kylmästi aurinkorasvoja yms. purnukoita roskiin parin kilon takia (yks thaikkumies tuli onnellisena kyselee et saakse ottaa meijän kamat roskista, ja jäi jotai bondaa :D se oli hyvin iloinen mies..) Loppusaldo oli siis: mun ei tarvinnu maksaa, henrille jäi 3 kiloo maksettavaa eli 20 €, aikaa meni kolme tuntia. Onneksi tultiin 4 tuntia aikasemmin kentälle..
Turvatarkastuksessakin saatiin säätää, kun mun reppuun oli jäänyt miljoona käsidesiä yms. fluids eri taskuihin ja tietysti myös henrin letterman ja mun ihana pinkki tyttöjen linkkari, jotka jouduttiin jättämään :( Rupes jo hieman ottaa päähän tässä vaiheessa.. Kevennyksenä meijän vieressä oli tarkastuksessa mies, jolla oli kaks pahvilaatikollista jotain just kuoriutuneita kaljuja linnunpoikasia, jotka piti ihan älytöntä meteliä. Jäbä ei vissii miettiny tarkemmin, et ilmareijälliset rääkyvät pahvilaatikot saattavat kiinnittää huomiota.. :D
tulossa jatkoa..
Turvatarkastuksessakin saatiin säätää, kun mun reppuun oli jäänyt miljoona käsidesiä yms. fluids eri taskuihin ja tietysti myös henrin letterman ja mun ihana pinkki tyttöjen linkkari, jotka jouduttiin jättämään :( Rupes jo hieman ottaa päähän tässä vaiheessa.. Kevennyksenä meijän vieressä oli tarkastuksessa mies, jolla oli kaks pahvilaatikollista jotain just kuoriutuneita kaljuja linnunpoikasia, jotka piti ihan älytöntä meteliä. Jäbä ei vissii miettiny tarkemmin, et ilmareijälliset rääkyvät pahvilaatikot saattavat kiinnittää huomiota.. :D
tulossa jatkoa..
perjantai 14. lokakuuta 2011
Heipparallaa!
Tänään on ollut melko rauhaisa päivä kanssa, mitä nyt minä vähän ressaillu ton kuulemma hirveen tulvakatastrofin takia, joka on kai matkalla Bangkokiin.. Ei oikeen osata suhtautua tohon, kun on niin vaikeeta hahmottaa, mistä on oikeesti kyse ja mikä on vaan median hypetystä.. Se me kuitenkin tiedetään, että Bangkokiin ei oo 28 vuoteen tullut tulvia, ja monet katukaupat on vuorannu niitten fasaadit hiekkasäkeillä ja hooceeimmat jopa muuranneet seinämiä suojelemaan tulevalta vedeltä. Ja aina kun sataa (esim. viime yönä ja NYT), niin mä oon ihan ressinä et nyt se sade ei salee lopu.. Mut todellisuudes ne on usein kuuroja, ja tänäänkin oli tosi kuuma ja "aurinkoinen" (BKK:ta ympäröivä smogipilvi on nii tiheä, ettei auringon säteet läpäse sitä kunnolla), mut yleensä just iltasin tai yöllä sataa. Tiedä sitten miten tää tästä kehittyy, mut mua ahdistaa eniten, et lentokenttä menis kiinni ja et me ei päästäiskään täältä pois..
Mut anyway, tänään siis oltiin vähän shoppailee Platinum Mallissa, joka on kans keskustan isoja kauppakeskuksia, ja sit kans myöhemmin vähäsen myös MBK:ssa. Platinumissa tykkäsin valikoimasta enemmän, vaatteet oli kivemman ja modernimman näkösiä kuin MBK:ssa, mut ei sielt loppujen lopuks tarttunu mukaan niinkään paljoa kamaa, oon kai jotenki säästömielellä ni on vaikee tuhlailla :D Ja siel oli kans tosi hyvä food court, jossa oli "over 100 choices of food", ja tosi halvalla lähti, annokset noin 50 bht luokkaa ja tosi herkullista! Ei oltu syöty paikallista ruokaa pariin viime päivään kun riisi on pursunnut korvista ulos, mut nyt nuudelit taas maistu ja onnistuin löytämään myös yhtä ihanaa thaikkujälkkäriä, jota ystäväni Salan äiti teki kerran, kun olin kylässä. Sellanen riisipallerokeitto kookosliemessä, ihan sairaaaaaaaan hyvää, bua loy tai mite se nyt kirjotetaan. :D Näyttää harvinaisen ällöltä mut on ihanaa. Tuli taas mieleen, kuinka paljon asioita tai kokemuksia tai vaikka ruokaelämyksiä missaa, kun ei oo joku suosittelemassa tai "pakottamassa" kokeilemaan, koska tääkin herkku on semmonen, et ite tuskin oisin koskaan eksyny sitä maistamaan, ja myös muut meijän seurueesta oli hyvin varautuneita maistamaan kyseistä keittoa ;) Pakko vielä lisätä Platinum mallista sellainen seikka että siellä ei saanu vaatteita sovittaa jostain kumman syystä ennen kuin oli jo ostanut kyseiseltä kauppiaalta jotain. Mulla ainakin meinas muutamaan kertaan mennä hemmo myyjien kanssa kinatessa.
Huomenna aateltiin mennä vielä visiitille MBK:hon (mitä muutakaan me tehtäis ku shopattais:D) jos ilmat/tulvatilanne suo, tulvia kuulemma ootetaan huomenna tulevaksi tänne ainakin jossain määrin.. Oon edelleen sitä mieltä, et me voitas hyvin mennä retkeilee jo huomenna lentokentälle (lento lähtee vasta la-su yön vaihteessa) siltä varalta, että tiet tulvis, mut muutku Mellu ei oo oikee lämmenny ajatukselle.. Vois vaik sit ostaa sen kumiveneen ni voidaan ainaki meloo sinne kentälle, jos sitä nyt ei oo suljettu.. Okei, maalailen tässä turhaa piruja seinille, katotaan mitä tapahtuu. Ollaampa kaikki optimistisia. Jos huono nakki käy ni melotaan vaikka suoraan sinne Boracaylle sillä veneellä.
Over and outs.
ps. tosi pyllystä kun tää ei oikeen suostu latailee noita kuvia eikä varsinkaan videoita tänne, yritän vaikka saada nettiin niitä jonnekkin storageen (vinkkejä/linkkejä saa antaa, picasa ei oikeen toiminu ja se näyttää myös olevan aika pienitilainen..missä on uusavuttoman onlinetuki..hälp), niin pääsette tutkimaan enempi meijän seikkailuista..
Mut anyway, tänään siis oltiin vähän shoppailee Platinum Mallissa, joka on kans keskustan isoja kauppakeskuksia, ja sit kans myöhemmin vähäsen myös MBK:ssa. Platinumissa tykkäsin valikoimasta enemmän, vaatteet oli kivemman ja modernimman näkösiä kuin MBK:ssa, mut ei sielt loppujen lopuks tarttunu mukaan niinkään paljoa kamaa, oon kai jotenki säästömielellä ni on vaikee tuhlailla :D Ja siel oli kans tosi hyvä food court, jossa oli "over 100 choices of food", ja tosi halvalla lähti, annokset noin 50 bht luokkaa ja tosi herkullista! Ei oltu syöty paikallista ruokaa pariin viime päivään kun riisi on pursunnut korvista ulos, mut nyt nuudelit taas maistu ja onnistuin löytämään myös yhtä ihanaa thaikkujälkkäriä, jota ystäväni Salan äiti teki kerran, kun olin kylässä. Sellanen riisipallerokeitto kookosliemessä, ihan sairaaaaaaaan hyvää, bua loy tai mite se nyt kirjotetaan. :D Näyttää harvinaisen ällöltä mut on ihanaa. Tuli taas mieleen, kuinka paljon asioita tai kokemuksia tai vaikka ruokaelämyksiä missaa, kun ei oo joku suosittelemassa tai "pakottamassa" kokeilemaan, koska tääkin herkku on semmonen, et ite tuskin oisin koskaan eksyny sitä maistamaan, ja myös muut meijän seurueesta oli hyvin varautuneita maistamaan kyseistä keittoa ;) Pakko vielä lisätä Platinum mallista sellainen seikka että siellä ei saanu vaatteita sovittaa jostain kumman syystä ennen kuin oli jo ostanut kyseiseltä kauppiaalta jotain. Mulla ainakin meinas muutamaan kertaan mennä hemmo myyjien kanssa kinatessa.
Huomenna aateltiin mennä vielä visiitille MBK:hon (mitä muutakaan me tehtäis ku shopattais:D) jos ilmat/tulvatilanne suo, tulvia kuulemma ootetaan huomenna tulevaksi tänne ainakin jossain määrin.. Oon edelleen sitä mieltä, et me voitas hyvin mennä retkeilee jo huomenna lentokentälle (lento lähtee vasta la-su yön vaihteessa) siltä varalta, että tiet tulvis, mut muutku Mellu ei oo oikee lämmenny ajatukselle.. Vois vaik sit ostaa sen kumiveneen ni voidaan ainaki meloo sinne kentälle, jos sitä nyt ei oo suljettu.. Okei, maalailen tässä turhaa piruja seinille, katotaan mitä tapahtuu. Ollaampa kaikki optimistisia. Jos huono nakki käy ni melotaan vaikka suoraan sinne Boracaylle sillä veneellä.
Over and outs.
ps. tosi pyllystä kun tää ei oikeen suostu latailee noita kuvia eikä varsinkaan videoita tänne, yritän vaikka saada nettiin niitä jonnekkin storageen (vinkkejä/linkkejä saa antaa, picasa ei oikeen toiminu ja se näyttää myös olevan aika pienitilainen..missä on uusavuttoman onlinetuki..hälp), niin pääsette tutkimaan enempi meijän seikkailuista..
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Uupuneita Umphangista
Nyt ollaan Back in Bangkok, melkoinen reissu tuli tehtyä. Tää meni nyt vähän tyhmästi et kirjotan vasta viikon jälkeen tapahtumia, joten tulin siihen tulokseen et keskityn enemmän vaan perusjuttuihin, eli missä oltiin ja mentiin ja vähän fiiliksiä, koska ois ihan mahdotonta yrittää kiteyttää tähän et millanen reissu meil oikeesti oli. Yks kuvahan on enemmän kuin tuhat sanaa, joten mä annan meidän kuvien ja videoiden kertoo enimmät tarinat tästä reissusta, mut pakko sanoo et ei nää kuvat kerro kun ehkä 20% siitä, mitä ollaan oikeesti koettu ja nähty! Tuol oli niin upeita näkymiä et en kyl ois jääny pois mistään hinnasta, ja vaikka retki osottautukin paljon vaativammaks kuin mitä osattiin odottaa, nyt sen käyneenä on aika kingi fiilis. Pojat sano ettei ees intissä ois ollu näin rankkaa, eli tultiin siihen tulokseen, et joko me Mellun kanssa ollaan ihan helvetin kovia mimmejä, tai sit intti on ihan lällärikamaa. Henk.koht oon ensimmäisen kannalla ;). Laitan kuvia heti kun ehdin, täs järjestelmäs näyttää olevan joku ongelma, kun se ei tahdo lähettää niitä ollenkaan..
Eli tässä vähän ympäripyöreesti ja välil vähän tarkemminkin;) :
Lähtö kohti Umphangia oli siis viime torstaina illalla, noustiin paikallisella bussiasemalla VIP luxurybussin kyytiin, joka melkeen veti kyllä vertoja hyvään lentokoneeseen (oli peittoa ja pientä evästä, melkeen makuuasentoon menevät penkit ja hyvin jalkatilaa, ja hintaan kuului myös joku pikkuateria välipysäkillä). Ennen bussin lähtöä käytiin aseman foodcourtilla, jossa piti ostaa kuponkeja, joilla sitten tilattiin ruokaa kojuista. Kukaan ei puhunu englantia ja säätämisen jälkeen kun onnistuttiin tilaamaan ruuat ihmeteltiin, miks kojumummelit nauro niin makeesti meidän tilaukselle. No se selvis ekalla suupalalla. Mä rakastan tulista ruokaa mut tää oli kuin ois tuikannu soihdun suuhun! Henrilläkin meni silmät ihan punaseks ja hiki valu kun se väkisin tunki nuudelia naamaansa :D
Bussi oli perillä Maesotissa kuudelta aamulla, ja meidät haki asemalta en nyt muista sen nimee mut tosi söpö hymyilevä pappa, joka piti sellast pientä "varastohuone turned guesthouse", missä saatiin nukkuu, käydä suihkus ja syödä aamiaista ennen kun lähdettiin pickupilla kohti Umphangia. Ainii ja ennen lähtöä käytiin Burman (Myanmar) rajalla nopeesti torilla. Lava-auto matka oli kyl ihan omaa luokkaa. Ajettiin yhteensä kuusi tuntia siis auton lavalla, johon oli kiinnitetty penkit ja katto ja joka oli ihan luvattoman täyteen ahdettu niin ihmisiä kuin kamaakin, myös katto. Osa joutui jopa seisomaan koko matkan! Siinä sitten mentiin kuin sillit suolassa eka maantietä, sitten vuoristoisia kiemurakatuja maanvyörymiä ja mutaa väistellen. Pohjois-thaikuissahan on nyt ollut melkoiset monsuunit ja sen takia myös paljon maanvyörymiä yms. mutta onneksi kaikki ne tulvavedet valuu alaspäin pois vuorilta ja kohti Bangkokia, eli päästiin kuitenkin toteuttamaan meijän retki (tällä tai ens viikolla tulvien pitäis muuten ehtii Bangkokiin asti, toivottavasti me ei enää olla sillon täällä..) Maisemat oli kyl ihan mielettömät, kun päästiin syvemmälle vuoristoon(?en tiedä onko tarpeeks korkeeta et voi puhuu vuorista :D); upeita solia, laaksoja ja sademetsää niin pitkälle kun vaan näkee.. Mut se matka oli niiiiiin puuduttavan pitkä!! Sen piti kestää korkeintaan kolme tuntia, kyllä se kummasti kuudeksi tunniksi venyi, ja oikeen kidutti, kun kokoajan oltiin että tässä on varmaan meidän stoppi ai ei no ehkä seuraava, no seuraava, ai ei vieläkään, ai taas lisää porukkaa jes.. No kyl se meijän pysäkki lopulta tuli (ei voi kyl puhuu pysäkeistä, koska jengiä jäi ja nousi kyytiin ihan missä vaan, muutama tyyppi heitettiin oikein kotiovelle asti), saavuttiin Umphangin Trekkerhouselle ja asetuttiin bungaloweihin yöksi. Retkipaikka oli kyllä tosi makee, sellanen tosi modernin olonen mut silti viidakon tuntua.. Ja meijän bungalowit oli niin coolit, sellaset muutaman metrin korkeella olevat puuhökkelit, joissa oli kyl joo lattial vaa patjat yms. mut meil oli omat vedellä toimivat vessat ja lämmin vesisuihku! Maesotissa käytiin kylmässä suihkussa ja se oli kuitenki kaupungissa.. Illallisen ja retkibriefin jälkeen sammuttiin samantien, eli joskus 8pm, nukuttiin siis ihanat 11 tuntia.
Aamulla lähettiin sitten joelle kumiveneen kanssa. Virta oli hippusen kovempi ku yleensä kiitos sateiden, niin meillä oli kolme melojaa; yks guide ja pari crewmemberii. Meijän guide oli melkonen sissi, oikeen eräjormien jorma :D Se kertoili meille aina kaikkee viidakosta ja spottas meille kaikkee mikä muuten ois luultavasti mennyt ohi.. Riverrafting oli niin siistiä! vaik se kesti muutaman tuntia ni ei tosiaan ollu tylsää, maisemat oli upeita, aina tuli hienompi limestonekallio tai näyttävämpi vesiputous vastaan.. Ei sitä pysty oikeen kuvailee millasta se oli, eikä ees kuvat tee kunniaa niille näkymille.. Se oli sellasta mitä ei välttättä jaksais katella just kuvista mut mitä on ihan mieletöntä nähdä omin silmin (koittakaa nyt jaksaa kumminkin :D).. Onnistuttiin spottaa monia ihania perhosia, pari kingfisherii, YHEN JÄTTIVARAANIN ja sit apinoita. :D mut apinoita oli tosi vaikee saada kuvaan, ja vaikka varaani oli ku tarjottimella kahden metrin päässä meistä niin silti onnistuttiin kusta koko homma ja saatiin siitä kiva sekunnin mittainen video.
Sitten räftingin jälkeen alko itse työ. Patikoitiin ekana päivänä tosiaan sellast 11 kilsaa rinkat selässä, plus meijän piti kantaa myös muutaman päivän vedet ja makuupussitkin. Maasto ei sinänsä ollut vaikee, koska käveltiin jotain hylättyä tietä pitkin, mutta ne mäet.. jumaleisssön! Ekat viis kilsaa oli sellast 160 asteen ylämäkee, mikä tossa kuumuudessa oli ihan helllvetin hienoa. Pidettiin kyl taukojakin aika tiuhaan ni se helpotti kivasti, mut olo oli suoraan kun saunassa..tuli mieleen märskyn uimahallin ylätasanteella pidetyt treenit..;) Ainakun muuten pidettiin taukoa niin sissimies rakensi meille bambusta jotain! Välillä lusikoita, välillä juomakuppeja, ja sit kans kävelykeppejä! Oli suht härskin näköistä, kun toinen tekee juomakippoa puol metrisellä viidakko machetella ja rupattelee siinä samalla. Kyllä 18 vuoden aikana kertyy ammattitaitoa..
Saavuttiin leirintäalueelle siinä viiden paikkeilla aikas hyvin ryytyneinä, mut oli kyl kunnon voittajafiilis. Oltiin Mellun kans turhaa pelätty sitä teltassa nukkumista, koska me tosiaan yövyttiin Umphangin vesiputouksen leirintäalueella, jossa oli iso katollinen alue, mihin teltat pystytettiin, pikkukahvio ruokapöydillä, ja erilliset vessa/suihkurakennukset. Viimeksi mainitut oli kyllä harvinaisen järkkyjä, mutta voitti metässä kykkimisen, plus oli kiva päästä suihkuun, vaikka veden lämpötila läheniki avantovettä..
Seuraavana päivänä lähdettiin ei niin hyvin nukutun yön jälkeen (joku paikalline partioleiri tms. piti iha hirveet metelii yöl ku ne vaa soitteli kitaraa ja laulo tyylii samaa biisii eri sanoilla :D) sitten niitä kuuluisia vesiputouksia kohti. Ne oli jotain niin mahtavaa, varsinkin kun tulvien takia vettä oli varmaan tuplasti enemmän! Vaik vesi oli tosi kylmää, ni mentiin silti sinne lillumaan muutaman kuvan verran, ja loppujen lopuks oli ihanan virkistävää ja jännää,ihanku ois ollu vesipuistossa! Oli kyllä täysin matkan arvoinen kohde.. Ainii ja me ollaa nyt otettu tavaks, että joku kämmää joka päivä, mä taidan tällä hetkellä johtaa joukkoa, ja saatiin oikeen videollekkin kun mä lennän persuksilleni mutaan :,D Kateltiin sitä vesiputousta, kun mä astuin taaksepäin suoraan johonkin aukkoon ja lensin ite perässä..
Putousten jälkeen lähettiin sitten kohti sitä paikallista kylää, jossa meidän oli määrä seuraava yö viettää, ja tää oli kyllä melkoisen taipaleen päässä. Ei sillä et matka ois ollut pidempi, se oli vaan noin kaheksan kilsaa, mut 98% koko matkasta oli ihan järkyttävän mutaista ylämäkeä. Ja nyt kaikki ootte sillein voi voi tyttöjä kun pieni muta pelottaa, mutkun se oli ihan sairaan rankkaa kävellä! :D Mä lähin aluks sellasella surrealistisella optimistisuudella johtaa jengiä et hei otetaan tää läpällä ni ei oo nii paskaa, eikä siinä voinu oikeestaan muutaku nauraa, muute ois tullu itku... Vedettiin nyt sitä kunnon metikköä, missä oli ihanien sateiden takia mutaa noin sääreen saakka.. Mellulla oli kans itku lähellä kun sen hienot lenkkarit uppos pari kertaa nilkkoja myöten liejuun, ja Henrilläkin jäi loaferit mutaan kiinni ni se joutu astuu sukilla mutaan.. Tais jokaselta muutama ärräpää päästä suusta, paitsi tietysti meijän oppailta, jotka tarpo onnellisina keskeltä mutaa kumisaappaissaan ILMAN bambukeppejä, joita ilman me oltais kaikki oltu turvallamme mudassa... Ainii ja tosiaan meillä oli ne rinkat edelleen selässä :D..
Kylään päästyä oli kaikista kingeistä fiiliksistä se megakingein, oltii niin päät ja kropat jumissa jokainen tosta patikasta. Jumitettiin ilta sen talon kuistilla missä yövyttiin, käytiin vähän kierroksella kylässä, ja sitten ruoan jälkeen kaivattua lepiä lattialla makuupusseissa hyttysverkkojen alla. Kylä oli tosi perinteinen, niillä oli kaikkia kotieläimiä, ja omat riisipellotkin, tosi idyllinen maalaiskylä. Lapset juoksi ilman kenkiä ja kaikki ruoat tehtiin alusta asti itse sellasilla sisänotskeilla.
Seuraavana päivänä oli kauan odotettu elefanttiajelu, mutta meijän (lue:poikien) harmiksi toisen fantin selkä oli turvonnut ilmeisesti skorpparin pistosta. Me oltais voitu oottaa seuraavaan päivään ja oottaa uutta norsua, mutta oltiin niin valmiita jo lähtöön, että aateltiin mennä yhellä ja vaihtaa puolessa välissä. Menikin loppujen lopuks siihen, että me tytöt oltiin kolme tuntia norsun selässä ja pojat käveli suurimman osan matkasta.. :D Oltiin kyl ihan onnellisia, ettei meijän tarvinnut kävellä niin paljoa sinä päivänä, koska maasto oli viisi kertaa pahempi kuin edellisenä päivänä. Pojat suostu vähän vastahakoisesti ritareiks ja anto meidän tyttöjen matkaa norsulla, mut jopa se opas oli sillein et "this is not for girls". Mut se ei kyl missään nimessä ollut nautinnollinen matka meillekkään. Norsu joutu kantaa meijän koko seurueen kamat sen selässä, kaks kyydissä plus "kuski", ja oli ihan kauheeta vaan kattoo vierestä, kun toinen joutuu tarpoo melkeen pystysuoraa, mutaista seinämää.. :( Oltiin niin sad sen ronsun puolesta, sit se kuski vaa kokoajan hoputti sitä ja välillä kepitti tai potki sitä korviin, kun toinen rakas yritti miettiä et mistä se pääsis parhaiten.. Se oli kyl niin ihana ja lempee jätti<3 Pojat pääs kokeilee vikat puol tuntii norsukyytiä, ja me jouduttiin kävelee siinä hirveessä maastossa.. Tolloin mutaa oli oikeesti pahimmillaan polviin asti, ja ainakin poikien sortsit oli muuttunu mutahousuiks:D
Norsuajelun jälkeen päästiin vihdoin autokyydillä takasin Trekkerhouselle pikalounaalle, josta meidät tultiin sitten hakemaan sillä ihanalla pickupilla, jolla sitten kiidettiin takasin Mae Sotiin noin viidessä tunnissa. Menomatkalla Mellulla oli tosi paha olo, mut tällä kertaa mä olin koko ajan vähää vailla heittämässä riisivellit muiden matkustajien päälle. Auto oli vähän tyhjempi kun tulomatkalla ni tää kuski veti oikeen kunnolla talla pohjassa koko matkan, vähemmästäkin lähtee mahanesteet liikkeelle.. Onneks en kuitenkaa laatannu :) Välillä kuski huudatti vaihteita nii kovaa, et oltii iha varmoi et kohta pamahtaa, ja jousetki oli vanhassa pakussa kovilla, kun tiet oli täynnä suurii kuoppia ja kohoumia maanvyöryjen takii..
Mae Sotissa samassa varastoguesthousessa päästiin vihdoin suihkuun parin päivän- ja paskasimman reitin-jälkeen, joten sanomattakin selvää, ettei paljoo valitettu kylmää vettä. Siitä sitten taas yöbussiin, jonka lentoemo hihitteli tosi ilosesti meidät taas nähdessään (oltais henrin kanssa lainattu peittoja bussista, mut se emo tuli huutelee heti niiden perään..ei ois pitäny viedä omilta paikoilta xD).
Bangkokin bussarilla kävi muuten niin peruspissitys mitä löytyy; joku äijä tuli heti ku astuttiin bussista, että "taxi,taxi", ja tietysti meidän prinssit oli heti menossa kyytiin. Minä tietysti kokeneena matkamiehenä olin, että nyt toi on joku huijari, ei kukaan taksi tule naaman eteen tarjoamaan kyytiä bussiasemalla. Sitten parkkiksella selvisi miekkosen hintapyyntö, 150 baht each. Vertailun vuoksi, meidän mittaritaksi makso loppujen lopuks sellaset 160 bahtii yhteensä, eli äijä pyys nelinkertasta hintaa ihan pokkana. Kyllä noita nilkkejä riittää ;)..
Yöksi, tai lähinnä aamuksi, mentiin New road Guesthouseen, eli samaan mestaan, minkä kautta varattiin Umphangin retkikin (visit beyond-retkitoimisto, kantsii tsekkaa just aasiaan mennessä), ja nyt ollaan tänne jääty. Ei oo ihan viiden tähden hotelli, mut tosi kotoisa ja täynnä länkkäreitä (lähinnä tanskalaisia), joten ei oo niin eristäytynyt olo. Täällä ryydyiltiin eka ja toka päivä, eikä olla tehty oikeestaan mitään, kun ei oo jaksanu. :D Mentiin tänään yhteen thaihierontamestaan, jota ei eilen onnistuttu löytämään (meil oli iha väärä osote ja tehtiin 200bht arvone kiertoajelu jonnekki bankokin perille ja takasin:D), Mellu ja Miko perus jalkahierontaan ja mä ja Henri traditional thai masaaashiin, 2h. Oli kyl niiin hyvä kokemus, et jos joskus vaan tulee mahikset päästä uudestaan niin I'm in! Oli kyllä aika hullu kokemuskin, ne hiero oikeesti kropasta melkee jokaikisen lihaksen ja teki tosi outoja venyttelyjä päälle, mut nyt on kyl hemmetin vetree olo:D. En ois ikinä aatellu, mut mun yks favourite hierontakohta on jalkapohjien lisäks kädet, kuin random! Toinen tosi jees mesta, jaetulla kakkossijalla on toi lantio aka joulukinkku. Ollaa kävelty nii paljo viime viikol ja toisaalt istuttu tosi pitkii aikoi et ai että teki gutaa kunnon peppuvaivaus. Nii ja päähierontaki oli tosi nannaa.. Oikeestaan tosi rahan arvonen juttu ihan kokonaisuudessaan. :)
Nyt sitten ressataan noita tulvia, jotka lähestyy Bangkokia kovaa vauhtia, ei täällä kyllä vielä mitään oo, mutta katukaupat on alkanu varautuu veden tuloon barrikoimalla niitten etualoja hiekkasäkeillä.. Yks koruliike jopa muuras niitten oven edustaa! Katellaan kuinka tilanne kehittyy... Mut nyt syömään!
Eli tässä vähän ympäripyöreesti ja välil vähän tarkemminkin;) :
Lähtö kohti Umphangia oli siis viime torstaina illalla, noustiin paikallisella bussiasemalla VIP luxurybussin kyytiin, joka melkeen veti kyllä vertoja hyvään lentokoneeseen (oli peittoa ja pientä evästä, melkeen makuuasentoon menevät penkit ja hyvin jalkatilaa, ja hintaan kuului myös joku pikkuateria välipysäkillä). Ennen bussin lähtöä käytiin aseman foodcourtilla, jossa piti ostaa kuponkeja, joilla sitten tilattiin ruokaa kojuista. Kukaan ei puhunu englantia ja säätämisen jälkeen kun onnistuttiin tilaamaan ruuat ihmeteltiin, miks kojumummelit nauro niin makeesti meidän tilaukselle. No se selvis ekalla suupalalla. Mä rakastan tulista ruokaa mut tää oli kuin ois tuikannu soihdun suuhun! Henrilläkin meni silmät ihan punaseks ja hiki valu kun se väkisin tunki nuudelia naamaansa :D
Bussi oli perillä Maesotissa kuudelta aamulla, ja meidät haki asemalta en nyt muista sen nimee mut tosi söpö hymyilevä pappa, joka piti sellast pientä "varastohuone turned guesthouse", missä saatiin nukkuu, käydä suihkus ja syödä aamiaista ennen kun lähdettiin pickupilla kohti Umphangia. Ainii ja ennen lähtöä käytiin Burman (Myanmar) rajalla nopeesti torilla. Lava-auto matka oli kyl ihan omaa luokkaa. Ajettiin yhteensä kuusi tuntia siis auton lavalla, johon oli kiinnitetty penkit ja katto ja joka oli ihan luvattoman täyteen ahdettu niin ihmisiä kuin kamaakin, myös katto. Osa joutui jopa seisomaan koko matkan! Siinä sitten mentiin kuin sillit suolassa eka maantietä, sitten vuoristoisia kiemurakatuja maanvyörymiä ja mutaa väistellen. Pohjois-thaikuissahan on nyt ollut melkoiset monsuunit ja sen takia myös paljon maanvyörymiä yms. mutta onneksi kaikki ne tulvavedet valuu alaspäin pois vuorilta ja kohti Bangkokia, eli päästiin kuitenkin toteuttamaan meijän retki (tällä tai ens viikolla tulvien pitäis muuten ehtii Bangkokiin asti, toivottavasti me ei enää olla sillon täällä..) Maisemat oli kyl ihan mielettömät, kun päästiin syvemmälle vuoristoon(?en tiedä onko tarpeeks korkeeta et voi puhuu vuorista :D); upeita solia, laaksoja ja sademetsää niin pitkälle kun vaan näkee.. Mut se matka oli niiiiiin puuduttavan pitkä!! Sen piti kestää korkeintaan kolme tuntia, kyllä se kummasti kuudeksi tunniksi venyi, ja oikeen kidutti, kun kokoajan oltiin että tässä on varmaan meidän stoppi ai ei no ehkä seuraava, no seuraava, ai ei vieläkään, ai taas lisää porukkaa jes.. No kyl se meijän pysäkki lopulta tuli (ei voi kyl puhuu pysäkeistä, koska jengiä jäi ja nousi kyytiin ihan missä vaan, muutama tyyppi heitettiin oikein kotiovelle asti), saavuttiin Umphangin Trekkerhouselle ja asetuttiin bungaloweihin yöksi. Retkipaikka oli kyllä tosi makee, sellanen tosi modernin olonen mut silti viidakon tuntua.. Ja meijän bungalowit oli niin coolit, sellaset muutaman metrin korkeella olevat puuhökkelit, joissa oli kyl joo lattial vaa patjat yms. mut meil oli omat vedellä toimivat vessat ja lämmin vesisuihku! Maesotissa käytiin kylmässä suihkussa ja se oli kuitenki kaupungissa.. Illallisen ja retkibriefin jälkeen sammuttiin samantien, eli joskus 8pm, nukuttiin siis ihanat 11 tuntia.
Aamulla lähettiin sitten joelle kumiveneen kanssa. Virta oli hippusen kovempi ku yleensä kiitos sateiden, niin meillä oli kolme melojaa; yks guide ja pari crewmemberii. Meijän guide oli melkonen sissi, oikeen eräjormien jorma :D Se kertoili meille aina kaikkee viidakosta ja spottas meille kaikkee mikä muuten ois luultavasti mennyt ohi.. Riverrafting oli niin siistiä! vaik se kesti muutaman tuntia ni ei tosiaan ollu tylsää, maisemat oli upeita, aina tuli hienompi limestonekallio tai näyttävämpi vesiputous vastaan.. Ei sitä pysty oikeen kuvailee millasta se oli, eikä ees kuvat tee kunniaa niille näkymille.. Se oli sellasta mitä ei välttättä jaksais katella just kuvista mut mitä on ihan mieletöntä nähdä omin silmin (koittakaa nyt jaksaa kumminkin :D).. Onnistuttiin spottaa monia ihania perhosia, pari kingfisherii, YHEN JÄTTIVARAANIN ja sit apinoita. :D mut apinoita oli tosi vaikee saada kuvaan, ja vaikka varaani oli ku tarjottimella kahden metrin päässä meistä niin silti onnistuttiin kusta koko homma ja saatiin siitä kiva sekunnin mittainen video.
Sitten räftingin jälkeen alko itse työ. Patikoitiin ekana päivänä tosiaan sellast 11 kilsaa rinkat selässä, plus meijän piti kantaa myös muutaman päivän vedet ja makuupussitkin. Maasto ei sinänsä ollut vaikee, koska käveltiin jotain hylättyä tietä pitkin, mutta ne mäet.. jumaleisssön! Ekat viis kilsaa oli sellast 160 asteen ylämäkee, mikä tossa kuumuudessa oli ihan helllvetin hienoa. Pidettiin kyl taukojakin aika tiuhaan ni se helpotti kivasti, mut olo oli suoraan kun saunassa..tuli mieleen märskyn uimahallin ylätasanteella pidetyt treenit..;) Ainakun muuten pidettiin taukoa niin sissimies rakensi meille bambusta jotain! Välillä lusikoita, välillä juomakuppeja, ja sit kans kävelykeppejä! Oli suht härskin näköistä, kun toinen tekee juomakippoa puol metrisellä viidakko machetella ja rupattelee siinä samalla. Kyllä 18 vuoden aikana kertyy ammattitaitoa..
Saavuttiin leirintäalueelle siinä viiden paikkeilla aikas hyvin ryytyneinä, mut oli kyl kunnon voittajafiilis. Oltiin Mellun kans turhaa pelätty sitä teltassa nukkumista, koska me tosiaan yövyttiin Umphangin vesiputouksen leirintäalueella, jossa oli iso katollinen alue, mihin teltat pystytettiin, pikkukahvio ruokapöydillä, ja erilliset vessa/suihkurakennukset. Viimeksi mainitut oli kyllä harvinaisen järkkyjä, mutta voitti metässä kykkimisen, plus oli kiva päästä suihkuun, vaikka veden lämpötila läheniki avantovettä..
Seuraavana päivänä lähdettiin ei niin hyvin nukutun yön jälkeen (joku paikalline partioleiri tms. piti iha hirveet metelii yöl ku ne vaa soitteli kitaraa ja laulo tyylii samaa biisii eri sanoilla :D) sitten niitä kuuluisia vesiputouksia kohti. Ne oli jotain niin mahtavaa, varsinkin kun tulvien takia vettä oli varmaan tuplasti enemmän! Vaik vesi oli tosi kylmää, ni mentiin silti sinne lillumaan muutaman kuvan verran, ja loppujen lopuks oli ihanan virkistävää ja jännää,ihanku ois ollu vesipuistossa! Oli kyllä täysin matkan arvoinen kohde.. Ainii ja me ollaa nyt otettu tavaks, että joku kämmää joka päivä, mä taidan tällä hetkellä johtaa joukkoa, ja saatiin oikeen videollekkin kun mä lennän persuksilleni mutaan :,D Kateltiin sitä vesiputousta, kun mä astuin taaksepäin suoraan johonkin aukkoon ja lensin ite perässä..
Putousten jälkeen lähettiin sitten kohti sitä paikallista kylää, jossa meidän oli määrä seuraava yö viettää, ja tää oli kyllä melkoisen taipaleen päässä. Ei sillä et matka ois ollut pidempi, se oli vaan noin kaheksan kilsaa, mut 98% koko matkasta oli ihan järkyttävän mutaista ylämäkeä. Ja nyt kaikki ootte sillein voi voi tyttöjä kun pieni muta pelottaa, mutkun se oli ihan sairaan rankkaa kävellä! :D Mä lähin aluks sellasella surrealistisella optimistisuudella johtaa jengiä et hei otetaan tää läpällä ni ei oo nii paskaa, eikä siinä voinu oikeestaan muutaku nauraa, muute ois tullu itku... Vedettiin nyt sitä kunnon metikköä, missä oli ihanien sateiden takia mutaa noin sääreen saakka.. Mellulla oli kans itku lähellä kun sen hienot lenkkarit uppos pari kertaa nilkkoja myöten liejuun, ja Henrilläkin jäi loaferit mutaan kiinni ni se joutu astuu sukilla mutaan.. Tais jokaselta muutama ärräpää päästä suusta, paitsi tietysti meijän oppailta, jotka tarpo onnellisina keskeltä mutaa kumisaappaissaan ILMAN bambukeppejä, joita ilman me oltais kaikki oltu turvallamme mudassa... Ainii ja tosiaan meillä oli ne rinkat edelleen selässä :D..
Kylään päästyä oli kaikista kingeistä fiiliksistä se megakingein, oltii niin päät ja kropat jumissa jokainen tosta patikasta. Jumitettiin ilta sen talon kuistilla missä yövyttiin, käytiin vähän kierroksella kylässä, ja sitten ruoan jälkeen kaivattua lepiä lattialla makuupusseissa hyttysverkkojen alla. Kylä oli tosi perinteinen, niillä oli kaikkia kotieläimiä, ja omat riisipellotkin, tosi idyllinen maalaiskylä. Lapset juoksi ilman kenkiä ja kaikki ruoat tehtiin alusta asti itse sellasilla sisänotskeilla.
Seuraavana päivänä oli kauan odotettu elefanttiajelu, mutta meijän (lue:poikien) harmiksi toisen fantin selkä oli turvonnut ilmeisesti skorpparin pistosta. Me oltais voitu oottaa seuraavaan päivään ja oottaa uutta norsua, mutta oltiin niin valmiita jo lähtöön, että aateltiin mennä yhellä ja vaihtaa puolessa välissä. Menikin loppujen lopuks siihen, että me tytöt oltiin kolme tuntia norsun selässä ja pojat käveli suurimman osan matkasta.. :D Oltiin kyl ihan onnellisia, ettei meijän tarvinnut kävellä niin paljoa sinä päivänä, koska maasto oli viisi kertaa pahempi kuin edellisenä päivänä. Pojat suostu vähän vastahakoisesti ritareiks ja anto meidän tyttöjen matkaa norsulla, mut jopa se opas oli sillein et "this is not for girls". Mut se ei kyl missään nimessä ollut nautinnollinen matka meillekkään. Norsu joutu kantaa meijän koko seurueen kamat sen selässä, kaks kyydissä plus "kuski", ja oli ihan kauheeta vaan kattoo vierestä, kun toinen joutuu tarpoo melkeen pystysuoraa, mutaista seinämää.. :( Oltiin niin sad sen ronsun puolesta, sit se kuski vaa kokoajan hoputti sitä ja välillä kepitti tai potki sitä korviin, kun toinen rakas yritti miettiä et mistä se pääsis parhaiten.. Se oli kyl niin ihana ja lempee jätti<3 Pojat pääs kokeilee vikat puol tuntii norsukyytiä, ja me jouduttiin kävelee siinä hirveessä maastossa.. Tolloin mutaa oli oikeesti pahimmillaan polviin asti, ja ainakin poikien sortsit oli muuttunu mutahousuiks:D
Norsuajelun jälkeen päästiin vihdoin autokyydillä takasin Trekkerhouselle pikalounaalle, josta meidät tultiin sitten hakemaan sillä ihanalla pickupilla, jolla sitten kiidettiin takasin Mae Sotiin noin viidessä tunnissa. Menomatkalla Mellulla oli tosi paha olo, mut tällä kertaa mä olin koko ajan vähää vailla heittämässä riisivellit muiden matkustajien päälle. Auto oli vähän tyhjempi kun tulomatkalla ni tää kuski veti oikeen kunnolla talla pohjassa koko matkan, vähemmästäkin lähtee mahanesteet liikkeelle.. Onneks en kuitenkaa laatannu :) Välillä kuski huudatti vaihteita nii kovaa, et oltii iha varmoi et kohta pamahtaa, ja jousetki oli vanhassa pakussa kovilla, kun tiet oli täynnä suurii kuoppia ja kohoumia maanvyöryjen takii..
Mae Sotissa samassa varastoguesthousessa päästiin vihdoin suihkuun parin päivän- ja paskasimman reitin-jälkeen, joten sanomattakin selvää, ettei paljoo valitettu kylmää vettä. Siitä sitten taas yöbussiin, jonka lentoemo hihitteli tosi ilosesti meidät taas nähdessään (oltais henrin kanssa lainattu peittoja bussista, mut se emo tuli huutelee heti niiden perään..ei ois pitäny viedä omilta paikoilta xD).
Bangkokin bussarilla kävi muuten niin peruspissitys mitä löytyy; joku äijä tuli heti ku astuttiin bussista, että "taxi,taxi", ja tietysti meidän prinssit oli heti menossa kyytiin. Minä tietysti kokeneena matkamiehenä olin, että nyt toi on joku huijari, ei kukaan taksi tule naaman eteen tarjoamaan kyytiä bussiasemalla. Sitten parkkiksella selvisi miekkosen hintapyyntö, 150 baht each. Vertailun vuoksi, meidän mittaritaksi makso loppujen lopuks sellaset 160 bahtii yhteensä, eli äijä pyys nelinkertasta hintaa ihan pokkana. Kyllä noita nilkkejä riittää ;)..
Yöksi, tai lähinnä aamuksi, mentiin New road Guesthouseen, eli samaan mestaan, minkä kautta varattiin Umphangin retkikin (visit beyond-retkitoimisto, kantsii tsekkaa just aasiaan mennessä), ja nyt ollaan tänne jääty. Ei oo ihan viiden tähden hotelli, mut tosi kotoisa ja täynnä länkkäreitä (lähinnä tanskalaisia), joten ei oo niin eristäytynyt olo. Täällä ryydyiltiin eka ja toka päivä, eikä olla tehty oikeestaan mitään, kun ei oo jaksanu. :D Mentiin tänään yhteen thaihierontamestaan, jota ei eilen onnistuttu löytämään (meil oli iha väärä osote ja tehtiin 200bht arvone kiertoajelu jonnekki bankokin perille ja takasin:D), Mellu ja Miko perus jalkahierontaan ja mä ja Henri traditional thai masaaashiin, 2h. Oli kyl niiin hyvä kokemus, et jos joskus vaan tulee mahikset päästä uudestaan niin I'm in! Oli kyllä aika hullu kokemuskin, ne hiero oikeesti kropasta melkee jokaikisen lihaksen ja teki tosi outoja venyttelyjä päälle, mut nyt on kyl hemmetin vetree olo:D. En ois ikinä aatellu, mut mun yks favourite hierontakohta on jalkapohjien lisäks kädet, kuin random! Toinen tosi jees mesta, jaetulla kakkossijalla on toi lantio aka joulukinkku. Ollaa kävelty nii paljo viime viikol ja toisaalt istuttu tosi pitkii aikoi et ai että teki gutaa kunnon peppuvaivaus. Nii ja päähierontaki oli tosi nannaa.. Oikeestaan tosi rahan arvonen juttu ihan kokonaisuudessaan. :)
Nyt sitten ressataan noita tulvia, jotka lähestyy Bangkokia kovaa vauhtia, ei täällä kyllä vielä mitään oo, mutta katukaupat on alkanu varautuu veden tuloon barrikoimalla niitten etualoja hiekkasäkeillä.. Yks koruliike jopa muuras niitten oven edustaa! Katellaan kuinka tilanne kehittyy... Mut nyt syömään!
torstai 6. lokakuuta 2011
ขอบคุณคุณ!
Terveisiä Bangkokista! Kirjoitan vasta tänään kun saapumispäivä meni niin hujauksessa ja hirveessä unimaailmapöllyssä ettei oikeen energia/aika riittänyt enää blogin päivitykseen ja eilen taas ei löytynyt nettiä hyvällä hinnalla(vihdoin ilmanen netti!)..
Lento ‘bulista Bangkokiin ei tuntunut niin pitkältä, varmaan kun kokoajan otti satunnaisia torkkuja.. En muuten kattonu yhtäkään leffaa koko 9 tunnin lennolla!! Hard to believe eikö? En tajuu itekkään, ehkä sellane viikon mittanen univelkakierre + 20 tuntii matkustamista tekee keskittymisestä vaan ylivaikeeta.. Ai joo ja ‘bulin kenttä oli muuten tosi hieno! Teki melkein mieli mennä jo nyt vähän kiertämään kaupunkia, mut onneksi sitten paluumatkalla ehtii..
Saavuttiin thaikkuihin melko ryytyneinä, väsyneinä ja nälkäisinä, ja kentällä tuli heti joku ystävällinen “tuurist infoo-matioo” tyyppi joka kaupitteli citytouria “hirveesti halvemmalla” ni tietysti eräs oli ihan intona et joojoo otetaan. Huomaa heti miten täällä turismi pyörittää koko taloutta, kun melkeen joka paikassa on “ystävällisiä” pakottajia, jotka tarjoavat vain sulle erityishintaa ja vain tänään.. (retki osottautu kyl iha mielenkiintokseks mut kyl siinäkin oli muutama ei niin miellyttävä ylläri..)
Taksin hommaus oli vähän hämmentävää, otettiin kahden infon suosittelemana alakerrasta public taksi, ja meille sanottiin ettei pitäisi maksaa 350 bht enempää. Mellu ja miko oli maksaneet 450, joten kelattiin et meitä ei ainakaa huijata, mentiin itsevarmoina jonoon, josta meijät ohjattiin suoraan taksiin. Sisällä sitten sanottiin ettei makseta enempää ku 350, ni kuski sönkkäsi vaan et “miitaa, miitaa” ja “haiwei!” et mittarin mukaan mennään plus tullinmaksut. Loppusumma joku 520 bht. Jess…
Hotellilla nähtiin heti melluu ja mikoo, huone on tosi kiva ja siisti (tosin aika samanlainen kun noilla, vaikka otettiin vähä muka hienompi..?) ja hotelli on muutenkin hyväntasoinen. Lähettiin melkeen heti ettimään ruokailumestaa, käveltiin (lue: haahuiltiin) ympyrää jonkun aikaa, kunnes otettin tuktuk BMK:hon eli läheiseen ostoskeskukseen. Ekana päivänä käytettiin tuktukia muutenkin pari kertaa, kunnes tajuttiin, et ne on paljon kalliimpia kuin perus taksit, jotka käyttää mittaria. Meille jäi vaan nii paskanmaku henrin kanssa siitä kenttätaksista, et aateltiin tuktukin olevan halvempi, mut tuktukit vetää ihan järjetöntä ylihintaa: sama matka tuktukilla 150-180 bht MBK, ja taksilla n. 70 bht. Turistit täällä taas. ;) Tuktuk on kyllä ehdottomasti nopeempi peli kuin taksi varsinkin ruuhkassa (who knew?) kun ne vetää sellasta 100km vauhtii vastaantulevien kaistaa tai autoilijoiden välistä.. Turvallisuustaso on sellasta 0.1% verrattuna autoon, eli ei suositella. Mut kivoi huvipuiston korvikkeita, ainaki adrenaliini virtaa.
MBK meni sitten loppupäivä, kateltiin vähän millasia kauppoja siellä on, ja käytiin syömässä jossain ruokalamestassa ja donareilla mr. donutissa. Tosi hyvä se ruokalamesta, ruoka ja juoma n. 50 bht, ja ihanaa thaikkuruokaa.. Muualla ollu tähän mennessä vähän kalliimpaa…
Illalla sitten lähettiin hotlaa päin ihan helvetin ryytyneenä (minä siis ainakin), ja siinäkin tuli pieni sählinki tuktukien kaa. Ovien eessä oli tuk-kuskeja, jotka ei suostunu heittää meitä suoraa hotellille 150 millä tultiin, vaan vaati et sit tehdään pysähdys jonnekki kauppaan (:D) ja et suoraan maksaa 200bht. Yritettiin siinä sitten tinkiä ja ne kokoajan vaan laski sitä pysähdyksen hintaa.. 150, 120, 100, 50.. Lopulta yks kuski lupas heittää hotellille 180bht (oltiin sillei jess, onnistunu voitto ;,D nooot) ni sit yks luimuista oli sillei 10 bht per naama. Siin vaihees oltiin sillei okei nyt tolla ei oo iha puhtaat jauhot pussissa ja otettiin se toinen. Mistä vetoa, et meijät ois viety jonnekki bankokin rajamaille ja ryöstetty tms! Voidaa olla tyhmän näkösii mut ei me sentää NIIN tyhmii.. ainakaa toistaiseks..
Suihkun jälkee tarkotus oli mennä yhteiselle drinkille johonki kivaan mestaan, mut päädyttiin sitte johonki kunnon tapahtumaravintolaan, missä oli kunnon laulunäytelmäesitykset menos, ladygagoineen ja vihreine luurankoineen kaikkineen. :D Mikoa rupes *tuttamaan kalliit hinnat ni se yritti tosi sankarillisesti tinkii meille drinkkejä halvemmalla, ei oikee menny läpi tässä mestassa. Pitäis kyl harjotella tota tinkimistä, kaikki aina sanoo et pitää tinkii mutku se ei oo helvetti helppoo!! :D Me ollaan edelleen niitä ukotettuja melkeen joka tilanteessa, eli vinkkejä jakoon kiitos vaan :D Sitkun opitaan tästä vähän viisaammiksi niin postaan niitä vaikka sitten tänne. Mikolle kuitenkin pojot siitä et se ees yrittää.
Tänään sitten oli herätys aamu 8, aamiainen oli IHANA! Tuoreit hedelmii, perus murot ja makkarat ja toastit, sit thairuokaa, ja jotai rändömjuttui kt. bbq vihanneksia tikuissa, jotai ihme minileipäjuttui mis oli juustosienitäyte (aaah) ja sit jotai minijälkkäreit sellasis pikkuastiois! Me likey<3. Vatsa täynnä oli sitten (melkein, mua vieläki väsytti ihan sikana..) kiva lähteä ohjatulle kaupunkikierrokselle. Mellu ja Mikokin sai “erittäin halvan promotion” hinnan ja me saatiin erittäin sanavalmis pikku thaikkunainen Nancy (“mikä sen nimi oli?“ miko: Namara! mellu: Nippon! :,D rasist much?) meijän oppaaks. Käytiin kolmessa eri temppelissä ja joissain kuninkaiden palatseilla eri alueilla, tehtiin vähän rituaaleja ja ihmeteltiin maailman isointa kultasta buddhaa ja 50 metristä (? tosi pitkä se ainaki oli) makaavaa buddhaa. Mun buddhatyyppi on muuten makaava, chillaava buddha ja lila väri on mun onnen väri. Buddhalaisuus on aika chillii muutenkin :D Hyvä pitää mielessä, jos joskus kirkko kaatuu.. Nancy muuten käveli sateenvarjon kanssa 37C paisteessa, jottei se ruskettuisi, ja se ihasteli kuinka “kauniin vaaleita me kaikki ollaan”. Mellulla ja mulla melkeen pääsi itku, kun vaalea ei ollu iha tavoiteena.. Kierroksen jälkeen meidän oli pakko käväistä "ihan nopeesti” muutamassa sponsorikaupassa; joku jalokivitehdas, Nancyn firman oma korukauppa ja sit joku räätäli. Täällä ei oikeen pysty tekemään mitään ilman että tarjotaan jotain kauppaa, josta tietenkään “ei oo pakko ostaa mitään”, mut sit ne kattoo pitkään ja pahasti, jos et mitään otakkaan. Melkeen teki mieli sanoo, et mitäs raahasitte meijät tänne, ei meil oo rahaa :D Ihan viimosena yllärinä Nancy sanoi et nyt käydään nopee meidän toimistolla, saatte kertoo palautetta tästä reissusta ja mistä piditte tai ette, ihan nopee juttu. Siellä olikin joku täti venaamassa uusien järkättyjen retkien kanssa. Oltiin muutaman minuutin ei-kiitoksien jälkeen et sori meil ei oo rahaa, tight budget, student backpackers. “OKEEE THÄNJUUU! HAVE A NICE DAY!” Ovi on tuolla :,D Ja ei muuten kyselly sanallakaan mitä pidettiin kierroksesta.. Niimpä niin, pensseli heilui taas. Hotellilla pienet unet (vihdoin) ja sit pienelle kierrokselle Khao San roadille, perus bäckbäckerturisti nähtävyys. Ihan näkemisen arvoinen mesta, paljon hälinää, myytiin ihan mitä vaan hieronnasta koruihin ja ruusuihin ja pingpongesityksiin. Ja mun elämäni hienoin kokemus, josta mä kerron vielä mun lapsenlapsillekkin; mentiin syömään johonki TOSI epäilyttävään mestaan. Ruoka oli suoraan sanoen perseestä, mun mojito näytti siltä et siin ois jämät ruohonleikkurista.. Mut kaiken kruunas uusin ystäväni, Mr. Torakka. Spotattiin ensin raflan seinällä yks kappale tätä ihanaa eläintä, mut kelattiin et ei me niin hienohelmoja olla, tää on kuitenki Aasiaa. No, siinä vaiheessa kun sama paskiainen on sun selässä niin on vähän vaikeempi leikkii katu-uskottavaa. Melkoisen flippauksen jälkeen tärisin viel taksissakin.. Eivätkä antaneet kun 100 bht alennusta… Ei voi muuta sanoo, kun kiitos ja Hyi S****na. Parasta oli katseet, mitä sain parilta paikalliselta mimmiltä, kun hyperventiloin ravintolan perällä, “western bitch, I sleep with those bastards..” Ootan innolla, miten selviin Umphangissa, oon aika saletti, että saan joko vatsahaavan stressistä tai mahdollisesti hermoromahduksen, jos ja KUN vielä kohtaan vastaavia heikkejä. Onks pakko mennä, jos ei taho? ;( Ikuiset traumat..
Ainii ja nähtii myös sellanen rotta mistä mainitsin aikasemmin, paitsi tää ei ollut kissan kokoinen, vaan se ois voinu syödä kissan (pienen kissan, mut silti) Se on aina huono merkki, jos (kaikki!) paikalliset turistioppaat on sillei MITÄ, ootteko täällä yli viikon?? Kolme päivää on maksimi! We <3 BANGKOK maybe not so long time.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Noniin, tässä ihan pikaiset päivitykset Hki-Vantaa lentokentältä:
Nää iltapäivälähdöt ei vaan oikeen natsaa mulla, edellinen yö menee aina valvoessa ja vaikka yrittäiskin nukkua niin toiset ne van tuijottelee kattoon ja venailee aamua tai sitkun onnistuu nukahtamaan niin heräilee 15min välein tsekkaamaan kelloa.. Eikä mua ees jännitä...
Kamat oli pakattu jo edellisenä päivänä, eli ei oikeen jäänyt paljoakaan tekemistä päivälle, muutaku odotella.. Rinkan pakkaaminen on muuten ihan törkeen vaikeeta! Mulla ei oo melkeen mitään mukana, mut silti se painaa ja on jotenki iha banaanilla :D Äiti ja Tina sai hyvät naurut, kun lähettiin kotoo minä täydessä matkalatingissa: liian isonnäkönen rinkka selässä, käsimatkareppu olalla, balleriinat sukilla ja perus "tatti otsassa" aka pienoisesti hermot kireellä. Miten musta onkaan tullut näin hermoheikko, ei vissiin ois geeneilläkään mitään tekemistä asian kanssa, meidän perhe kun on maailman parhainta seuraa ;) Onnea Henrille..
Laukkujen kanssa oli yllättävän vähän häsläystä (vaikka se ei mun naamasta näkynytkään-> tatti edelleen), ja vaikka me tultiin kentälle tuntia myöhemmin kun oltiin sovittu niin ihan hyvin ehdittiin näköjään. Ollaan selvitty gatelle asti, venaillaan parhaillaan boardauksen alkamista, sen olisi pitänyt alkaa jo 16.55 portilla 37, mut sitten se muutettiin 32, eli taas juoksua toiselle puolelle..
Tästä se lähtee :P Tulee tosi monia ihmisiä tosi paljosti ikävä, ja toivon edelleen, että moni kävis laittamassa kommenttia facebookkiin ja tänne, jotta pysytään messissä et mitä tänne kotiin kuuluu<3 Niitä on sitten kiva lukea ja vastaillakkin ehkä :P Jos kerkee..
See ya later alligators!!! Off we go!
Nää iltapäivälähdöt ei vaan oikeen natsaa mulla, edellinen yö menee aina valvoessa ja vaikka yrittäiskin nukkua niin toiset ne van tuijottelee kattoon ja venailee aamua tai sitkun onnistuu nukahtamaan niin heräilee 15min välein tsekkaamaan kelloa.. Eikä mua ees jännitä...
Kamat oli pakattu jo edellisenä päivänä, eli ei oikeen jäänyt paljoakaan tekemistä päivälle, muutaku odotella.. Rinkan pakkaaminen on muuten ihan törkeen vaikeeta! Mulla ei oo melkeen mitään mukana, mut silti se painaa ja on jotenki iha banaanilla :D Äiti ja Tina sai hyvät naurut, kun lähettiin kotoo minä täydessä matkalatingissa: liian isonnäkönen rinkka selässä, käsimatkareppu olalla, balleriinat sukilla ja perus "tatti otsassa" aka pienoisesti hermot kireellä. Miten musta onkaan tullut näin hermoheikko, ei vissiin ois geeneilläkään mitään tekemistä asian kanssa, meidän perhe kun on maailman parhainta seuraa ;) Onnea Henrille..
Laukkujen kanssa oli yllättävän vähän häsläystä (vaikka se ei mun naamasta näkynytkään-> tatti edelleen), ja vaikka me tultiin kentälle tuntia myöhemmin kun oltiin sovittu niin ihan hyvin ehdittiin näköjään. Ollaan selvitty gatelle asti, venaillaan parhaillaan boardauksen alkamista, sen olisi pitänyt alkaa jo 16.55 portilla 37, mut sitten se muutettiin 32, eli taas juoksua toiselle puolelle..
Tästä se lähtee :P Tulee tosi monia ihmisiä tosi paljosti ikävä, ja toivon edelleen, että moni kävis laittamassa kommenttia facebookkiin ja tänne, jotta pysytään messissä et mitä tänne kotiin kuuluu<3 Niitä on sitten kiva lukea ja vastaillakkin ehkä :P Jos kerkee..
See ya later alligators!!! Off we go!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)