Nyt ollaan Back in Bangkok, melkoinen reissu tuli tehtyä. Tää meni nyt vähän tyhmästi et kirjotan vasta viikon jälkeen tapahtumia, joten tulin siihen tulokseen et keskityn enemmän vaan perusjuttuihin, eli missä oltiin ja mentiin ja vähän fiiliksiä, koska ois ihan mahdotonta yrittää kiteyttää tähän et millanen reissu meil oikeesti oli. Yks kuvahan on enemmän kuin tuhat sanaa, joten mä annan meidän kuvien ja videoiden kertoo enimmät tarinat tästä reissusta, mut pakko sanoo et ei nää kuvat kerro kun ehkä 20% siitä, mitä ollaan oikeesti koettu ja nähty! Tuol oli niin upeita näkymiä et en kyl ois jääny pois mistään hinnasta, ja vaikka retki osottautukin paljon vaativammaks kuin mitä osattiin odottaa, nyt sen käyneenä on aika kingi fiilis. Pojat sano ettei ees intissä ois ollu näin rankkaa, eli tultiin siihen tulokseen, et joko me Mellun kanssa ollaan ihan helvetin kovia mimmejä, tai sit intti on ihan lällärikamaa. Henk.koht oon ensimmäisen kannalla ;). Laitan kuvia heti kun ehdin, täs järjestelmäs näyttää olevan joku ongelma, kun se ei tahdo lähettää niitä ollenkaan..
Eli tässä vähän ympäripyöreesti ja välil vähän tarkemminkin;) :
Lähtö kohti Umphangia oli siis viime torstaina illalla, noustiin paikallisella bussiasemalla VIP luxurybussin kyytiin, joka melkeen veti kyllä vertoja hyvään lentokoneeseen (oli peittoa ja pientä evästä, melkeen makuuasentoon menevät penkit ja hyvin jalkatilaa, ja hintaan kuului myös joku pikkuateria välipysäkillä). Ennen bussin lähtöä käytiin aseman foodcourtilla, jossa piti ostaa kuponkeja, joilla sitten tilattiin ruokaa kojuista. Kukaan ei puhunu englantia ja säätämisen jälkeen kun onnistuttiin tilaamaan ruuat ihmeteltiin, miks kojumummelit nauro niin makeesti meidän tilaukselle. No se selvis ekalla suupalalla. Mä rakastan tulista ruokaa mut tää oli kuin ois tuikannu soihdun suuhun! Henrilläkin meni silmät ihan punaseks ja hiki valu kun se väkisin tunki nuudelia naamaansa :D
Bussi oli perillä Maesotissa kuudelta aamulla, ja meidät haki asemalta en nyt muista sen nimee mut tosi söpö hymyilevä pappa, joka piti sellast pientä "varastohuone turned guesthouse", missä saatiin nukkuu, käydä suihkus ja syödä aamiaista ennen kun lähdettiin pickupilla kohti Umphangia. Ainii ja ennen lähtöä käytiin Burman (Myanmar) rajalla nopeesti torilla. Lava-auto matka oli kyl ihan omaa luokkaa. Ajettiin yhteensä kuusi tuntia siis auton lavalla, johon oli kiinnitetty penkit ja katto ja joka oli ihan luvattoman täyteen ahdettu niin ihmisiä kuin kamaakin, myös katto. Osa joutui jopa seisomaan koko matkan! Siinä sitten mentiin kuin sillit suolassa eka maantietä, sitten vuoristoisia kiemurakatuja maanvyörymiä ja mutaa väistellen. Pohjois-thaikuissahan on nyt ollut melkoiset monsuunit ja sen takia myös paljon maanvyörymiä yms. mutta onneksi kaikki ne tulvavedet valuu alaspäin pois vuorilta ja kohti Bangkokia, eli päästiin kuitenkin toteuttamaan meijän retki (tällä tai ens viikolla tulvien pitäis muuten ehtii Bangkokiin asti, toivottavasti me ei enää olla sillon täällä..) Maisemat oli kyl ihan mielettömät, kun päästiin syvemmälle vuoristoon(?en tiedä onko tarpeeks korkeeta et voi puhuu vuorista :D); upeita solia, laaksoja ja sademetsää niin pitkälle kun vaan näkee.. Mut se matka oli niiiiiin puuduttavan pitkä!! Sen piti kestää korkeintaan kolme tuntia, kyllä se kummasti kuudeksi tunniksi venyi, ja oikeen kidutti, kun kokoajan oltiin että tässä on varmaan meidän stoppi ai ei no ehkä seuraava, no seuraava, ai ei vieläkään, ai taas lisää porukkaa jes.. No kyl se meijän pysäkki lopulta tuli (ei voi kyl puhuu pysäkeistä, koska jengiä jäi ja nousi kyytiin ihan missä vaan, muutama tyyppi heitettiin oikein kotiovelle asti), saavuttiin Umphangin Trekkerhouselle ja asetuttiin bungaloweihin yöksi. Retkipaikka oli kyllä tosi makee, sellanen tosi modernin olonen mut silti viidakon tuntua.. Ja meijän bungalowit oli niin coolit, sellaset muutaman metrin korkeella olevat puuhökkelit, joissa oli kyl joo lattial vaa patjat yms. mut meil oli omat vedellä toimivat vessat ja lämmin vesisuihku! Maesotissa käytiin kylmässä suihkussa ja se oli kuitenki kaupungissa.. Illallisen ja retkibriefin jälkeen sammuttiin samantien, eli joskus 8pm, nukuttiin siis ihanat 11 tuntia.
Aamulla lähettiin sitten joelle kumiveneen kanssa. Virta oli hippusen kovempi ku yleensä kiitos sateiden, niin meillä oli kolme melojaa; yks guide ja pari crewmemberii. Meijän guide oli melkonen sissi, oikeen eräjormien jorma :D Se kertoili meille aina kaikkee viidakosta ja spottas meille kaikkee mikä muuten ois luultavasti mennyt ohi.. Riverrafting oli niin siistiä! vaik se kesti muutaman tuntia ni ei tosiaan ollu tylsää, maisemat oli upeita, aina tuli hienompi limestonekallio tai näyttävämpi vesiputous vastaan.. Ei sitä pysty oikeen kuvailee millasta se oli, eikä ees kuvat tee kunniaa niille näkymille.. Se oli sellasta mitä ei välttättä jaksais katella just kuvista mut mitä on ihan mieletöntä nähdä omin silmin (koittakaa nyt jaksaa kumminkin :D).. Onnistuttiin spottaa monia ihania perhosia, pari kingfisherii, YHEN JÄTTIVARAANIN ja sit apinoita. :D mut apinoita oli tosi vaikee saada kuvaan, ja vaikka varaani oli ku tarjottimella kahden metrin päässä meistä niin silti onnistuttiin kusta koko homma ja saatiin siitä kiva sekunnin mittainen video.
Sitten räftingin jälkeen alko itse työ. Patikoitiin ekana päivänä tosiaan sellast 11 kilsaa rinkat selässä, plus meijän piti kantaa myös muutaman päivän vedet ja makuupussitkin. Maasto ei sinänsä ollut vaikee, koska käveltiin jotain hylättyä tietä pitkin, mutta ne mäet.. jumaleisssön! Ekat viis kilsaa oli sellast 160 asteen ylämäkee, mikä tossa kuumuudessa oli ihan helllvetin hienoa. Pidettiin kyl taukojakin aika tiuhaan ni se helpotti kivasti, mut olo oli suoraan kun saunassa..tuli mieleen märskyn uimahallin ylätasanteella pidetyt treenit..;) Ainakun muuten pidettiin taukoa niin sissimies rakensi meille bambusta jotain! Välillä lusikoita, välillä juomakuppeja, ja sit kans kävelykeppejä! Oli suht härskin näköistä, kun toinen tekee juomakippoa puol metrisellä viidakko machetella ja rupattelee siinä samalla. Kyllä 18 vuoden aikana kertyy ammattitaitoa..
Saavuttiin leirintäalueelle siinä viiden paikkeilla aikas hyvin ryytyneinä, mut oli kyl kunnon voittajafiilis. Oltiin Mellun kans turhaa pelätty sitä teltassa nukkumista, koska me tosiaan yövyttiin Umphangin vesiputouksen leirintäalueella, jossa oli iso katollinen alue, mihin teltat pystytettiin, pikkukahvio ruokapöydillä, ja erilliset vessa/suihkurakennukset. Viimeksi mainitut oli kyllä harvinaisen järkkyjä, mutta voitti metässä kykkimisen, plus oli kiva päästä suihkuun, vaikka veden lämpötila läheniki avantovettä..
Seuraavana päivänä lähdettiin ei niin hyvin nukutun yön jälkeen (joku paikalline partioleiri tms. piti iha hirveet metelii yöl ku ne vaa soitteli kitaraa ja laulo tyylii samaa biisii eri sanoilla :D) sitten niitä kuuluisia vesiputouksia kohti. Ne oli jotain niin mahtavaa, varsinkin kun tulvien takia vettä oli varmaan tuplasti enemmän! Vaik vesi oli tosi kylmää, ni mentiin silti sinne lillumaan muutaman kuvan verran, ja loppujen lopuks oli ihanan virkistävää ja jännää,ihanku ois ollu vesipuistossa! Oli kyllä täysin matkan arvoinen kohde.. Ainii ja me ollaa nyt otettu tavaks, että joku kämmää joka päivä, mä taidan tällä hetkellä johtaa joukkoa, ja saatiin oikeen videollekkin kun mä lennän persuksilleni mutaan :,D Kateltiin sitä vesiputousta, kun mä astuin taaksepäin suoraan johonkin aukkoon ja lensin ite perässä..
Putousten jälkeen lähettiin sitten kohti sitä paikallista kylää, jossa meidän oli määrä seuraava yö viettää, ja tää oli kyllä melkoisen taipaleen päässä. Ei sillä et matka ois ollut pidempi, se oli vaan noin kaheksan kilsaa, mut 98% koko matkasta oli ihan järkyttävän mutaista ylämäkeä. Ja nyt kaikki ootte sillein voi voi tyttöjä kun pieni muta pelottaa, mutkun se oli ihan sairaan rankkaa kävellä! :D Mä lähin aluks sellasella surrealistisella optimistisuudella johtaa jengiä et hei otetaan tää läpällä ni ei oo nii paskaa, eikä siinä voinu oikeestaan muutaku nauraa, muute ois tullu itku... Vedettiin nyt sitä kunnon metikköä, missä oli ihanien sateiden takia mutaa noin sääreen saakka.. Mellulla oli kans itku lähellä kun sen hienot lenkkarit uppos pari kertaa nilkkoja myöten liejuun, ja Henrilläkin jäi loaferit mutaan kiinni ni se joutu astuu sukilla mutaan.. Tais jokaselta muutama ärräpää päästä suusta, paitsi tietysti meijän oppailta, jotka tarpo onnellisina keskeltä mutaa kumisaappaissaan ILMAN bambukeppejä, joita ilman me oltais kaikki oltu turvallamme mudassa... Ainii ja tosiaan meillä oli ne rinkat edelleen selässä :D..
Kylään päästyä oli kaikista kingeistä fiiliksistä se megakingein, oltii niin päät ja kropat jumissa jokainen tosta patikasta. Jumitettiin ilta sen talon kuistilla missä yövyttiin, käytiin vähän kierroksella kylässä, ja sitten ruoan jälkeen kaivattua lepiä lattialla makuupusseissa hyttysverkkojen alla. Kylä oli tosi perinteinen, niillä oli kaikkia kotieläimiä, ja omat riisipellotkin, tosi idyllinen maalaiskylä. Lapset juoksi ilman kenkiä ja kaikki ruoat tehtiin alusta asti itse sellasilla sisänotskeilla.
Seuraavana päivänä oli kauan odotettu elefanttiajelu, mutta meijän (lue:poikien) harmiksi toisen fantin selkä oli turvonnut ilmeisesti skorpparin pistosta. Me oltais voitu oottaa seuraavaan päivään ja oottaa uutta norsua, mutta oltiin niin valmiita jo lähtöön, että aateltiin mennä yhellä ja vaihtaa puolessa välissä. Menikin loppujen lopuks siihen, että me tytöt oltiin kolme tuntia norsun selässä ja pojat käveli suurimman osan matkasta.. :D Oltiin kyl ihan onnellisia, ettei meijän tarvinnut kävellä niin paljoa sinä päivänä, koska maasto oli viisi kertaa pahempi kuin edellisenä päivänä. Pojat suostu vähän vastahakoisesti ritareiks ja anto meidän tyttöjen matkaa norsulla, mut jopa se opas oli sillein et "this is not for girls". Mut se ei kyl missään nimessä ollut nautinnollinen matka meillekkään. Norsu joutu kantaa meijän koko seurueen kamat sen selässä, kaks kyydissä plus "kuski", ja oli ihan kauheeta vaan kattoo vierestä, kun toinen joutuu tarpoo melkeen pystysuoraa, mutaista seinämää.. :( Oltiin niin sad sen ronsun puolesta, sit se kuski vaa kokoajan hoputti sitä ja välillä kepitti tai potki sitä korviin, kun toinen rakas yritti miettiä et mistä se pääsis parhaiten.. Se oli kyl niin ihana ja lempee jätti<3 Pojat pääs kokeilee vikat puol tuntii norsukyytiä, ja me jouduttiin kävelee siinä hirveessä maastossa.. Tolloin mutaa oli oikeesti pahimmillaan polviin asti, ja ainakin poikien sortsit oli muuttunu mutahousuiks:D
Norsuajelun jälkeen päästiin vihdoin autokyydillä takasin Trekkerhouselle pikalounaalle, josta meidät tultiin sitten hakemaan sillä ihanalla pickupilla, jolla sitten kiidettiin takasin Mae Sotiin noin viidessä tunnissa. Menomatkalla Mellulla oli tosi paha olo, mut tällä kertaa mä olin koko ajan vähää vailla heittämässä riisivellit muiden matkustajien päälle. Auto oli vähän tyhjempi kun tulomatkalla ni tää kuski veti oikeen kunnolla talla pohjassa koko matkan, vähemmästäkin lähtee mahanesteet liikkeelle.. Onneks en kuitenkaa laatannu :) Välillä kuski huudatti vaihteita nii kovaa, et oltii iha varmoi et kohta pamahtaa, ja jousetki oli vanhassa pakussa kovilla, kun tiet oli täynnä suurii kuoppia ja kohoumia maanvyöryjen takii..
Mae Sotissa samassa varastoguesthousessa päästiin vihdoin suihkuun parin päivän- ja paskasimman reitin-jälkeen, joten sanomattakin selvää, ettei paljoo valitettu kylmää vettä. Siitä sitten taas yöbussiin, jonka lentoemo hihitteli tosi ilosesti meidät taas nähdessään (oltais henrin kanssa lainattu peittoja bussista, mut se emo tuli huutelee heti niiden perään..ei ois pitäny viedä omilta paikoilta xD).
Bangkokin bussarilla kävi muuten niin peruspissitys mitä löytyy; joku äijä tuli heti ku astuttiin bussista, että "taxi,taxi", ja tietysti meidän prinssit oli heti menossa kyytiin. Minä tietysti kokeneena matkamiehenä olin, että nyt toi on joku huijari, ei kukaan taksi tule naaman eteen tarjoamaan kyytiä bussiasemalla. Sitten parkkiksella selvisi miekkosen hintapyyntö, 150 baht each. Vertailun vuoksi, meidän mittaritaksi makso loppujen lopuks sellaset 160 bahtii yhteensä, eli äijä pyys nelinkertasta hintaa ihan pokkana. Kyllä noita nilkkejä riittää ;)..
Yöksi, tai lähinnä aamuksi, mentiin New road Guesthouseen, eli samaan mestaan, minkä kautta varattiin Umphangin retkikin (visit beyond-retkitoimisto, kantsii tsekkaa just aasiaan mennessä), ja nyt ollaan tänne jääty. Ei oo ihan viiden tähden hotelli, mut tosi kotoisa ja täynnä länkkäreitä (lähinnä tanskalaisia), joten ei oo niin eristäytynyt olo. Täällä ryydyiltiin eka ja toka päivä, eikä olla tehty oikeestaan mitään, kun ei oo jaksanu. :D Mentiin tänään yhteen thaihierontamestaan, jota ei eilen onnistuttu löytämään (meil oli iha väärä osote ja tehtiin 200bht arvone kiertoajelu jonnekki bankokin perille ja takasin:D), Mellu ja Miko perus jalkahierontaan ja mä ja Henri traditional thai masaaashiin, 2h. Oli kyl niiin hyvä kokemus, et jos joskus vaan tulee mahikset päästä uudestaan niin I'm in! Oli kyllä aika hullu kokemuskin, ne hiero oikeesti kropasta melkee jokaikisen lihaksen ja teki tosi outoja venyttelyjä päälle, mut nyt on kyl hemmetin vetree olo:D. En ois ikinä aatellu, mut mun yks favourite hierontakohta on jalkapohjien lisäks kädet, kuin random! Toinen tosi jees mesta, jaetulla kakkossijalla on toi lantio aka joulukinkku. Ollaa kävelty nii paljo viime viikol ja toisaalt istuttu tosi pitkii aikoi et ai että teki gutaa kunnon peppuvaivaus. Nii ja päähierontaki oli tosi nannaa.. Oikeestaan tosi rahan arvonen juttu ihan kokonaisuudessaan. :)
Nyt sitten ressataan noita tulvia, jotka lähestyy Bangkokia kovaa vauhtia, ei täällä kyllä vielä mitään oo, mutta katukaupat on alkanu varautuu veden tuloon barrikoimalla niitten etualoja hiekkasäkeillä.. Yks koruliike jopa muuras niitten oven edustaa! Katellaan kuinka tilanne kehittyy... Mut nyt syömään!
Olipas mahtava reissu teillä. Ja "supertähdet" rintamerkit teille tytöille. Vuosien luistelun jälkeen teiän peruskunto on timantinkovaa, sillä te jaksoitte talsii ylämäkee mutavanaa. Uskoisin et harva kundikaan (lue tavis) ois selvinny moisesta ryöpytyksestä. Täällä iskä vähän hermona, manailee maailman julmuutta ja pahuutta ja tietysti matkanne kestoa:( Mä täs sit yritän puolustaa... vähän huonolla menestyksellä. Hän vaan on nii huolissaan, kuten tietänet. Nooo, mut naattikaa kaikesta tulevasta! t. äitee
VastaaPoistaHaha! Joo isi soittikin mulle tossa eilen ja sanoi että jos ei vaikka jaksetakkaan olla enää täällä ni kotiin pääsee aina, hän hoitaa :D joo tiietään, ollaan kovii ;) Ei täällä tosiaa mitään pahaa tai ihmeellistä ainakaan toistaiseks, sano ettei tarvii huolii kun meistä suurin osa on kuitenki matkaillu enempiki..
VastaaPoistaMoikka ja terkkui kaikilt ja kaikille!